Hävikki riippuu pitkälti myös rannan laadusta. Esimerkiksi Bornholmin pohjoisranta on paikoin kielekkeistä, revityn näköistä kalliota ja joskus pitkällekin matalaa. Sellaiseen pohjaan jää uistimia joskun väkisinkin. Ne pätkät, joita Gotlannista olen kalastunut ovat olleet hiekkaisempia, tai kivet pyöreämpiä. Semmoisesta saa hyvällä siimalla ja kikkailuilla kyllä lähes kaikki kiinnijääneet irti. Kuvissa Öölannin rannat ovat näyttäneet tässä suhteessa suht. hyviltä.Stickan kirjoitti:Millaiset viehehävikit noissa "rantakohteissa" on yleensä ollut?
Mä en meinaan edes muista koska oisin kalastanut tanttua rannalta käsin...
T: Nimim. "Teenkö lisää"
Viime vuonna Gotlannissa ei tosiaan jäänyt nuotiolla pullo kädessa istuessa yhtään uistinta pohjaan.
Kuidulla saa venyvää monofiiliä paremmin nykäistyä uistimen irti rakkolevästä, etenkin pitkässä heitossa, mutta monofiililla pystyy ampumaan kivestä irti huomattavasti tehokkaammin.
Mutta jokainenhan tulee autuaaksi omaa tietään.
Itsellä ei ole kokemusta tuosta Joonaksen mainitsemasta Japanilaisesta siimasta, paitsi mitä olen sitä kundien keloissa hiplaillut. Stroftia saa ainakin Sturegatanin Wirginiasta suoraan kelalle, sen minkä tarvitsee.
Stroftista olen itse pitänyt melko tavallaa, se kun joustaa just sopivasti.
Notkeampaa saisi kyllä olla.
Vastauksena Stigin nimimerkkikysymykseen:
Menet nyt vaan kiltisti sinne pajaan tekemään sedille uistimia riittävästi, äläkä velttoile netissä - aikamies.
