Jahans, tulihan sittenkin tänään käytyä vesillä.
Jäsen M toimi tutulla kuviolla kipparina... Keli lupaili ihan hyvää, eli vesillä oltiin hämärästä hämärään - joskus seiskan jälkeen irrottiin laiturista ja about 12 tuntia myöhemmin siihen törmättiin jälleen.
Kyllä tuntui ettei rutiini ole itsellä todellakaan kohdillaan... Kaikenlaista sekoilua ja harjoittelua tuli harrastettua; vapa poikkesi, samoin siima pariin otteeseen ja kerran heitin puuhukin, kaislikkoon pitkäksi melkoisesti useammin. Kun ei vaan osaa...
Aamulla meni hetki ennen kuin saatiin juonesta kiinni, mutta kun näin tapahtui niin muutama kala kävi veneessä ennen muiden kalaveneiden bongausta. Peruskaislasta tuntui paukkuvan puikkaria aina sieltä täältä, kala tai pari... Olivat vaan ronkeleita väristä, kippari löysi Sinikiduksen (C035) ja kepitti sillä jopa "tyhjästä" kolosta kalaa... Siis kolmeen muuhun vieheeseen ei suostunut syömään. Aamun kuviolla saatiin parikymmentä puikkaria morjenstettua veneessä ja tapahtumia oli päälle varmaan melkein tuplat ja hipoi joku kala kilon maagista rajaa.
Sitten saimme nauttia Mestarijerkkaja Spanden ja kipparinsa Kallel:in seurasta, nuo alansa kovimmat karjut tarjosivat alemmilleen jalosti rutkasti voimia - jopa proteiinia veneeseemme sadelleen lihapullan muodossa. Kiitos, maistui hyvältä... Mahtavia kaloja olivat tavoittaneet jopa molemmat kappaleet (isompi oli ollut yli seiska... Hui...) jotka taisivat yhdessä painaa saman kuin meidän vajaa kaksi tusinaa kipaletta tuossa vaiheessa.
Erosimme sekavin tuntein, emmekö vain osaa... Toiset ne kalastaa vaan isoa, meillä ei taidot tuntuneet riittävän. Suuntasimme ulospäin, kohti kirkkaampia vesiä ja toivoa isommista kaloista.
Ja kas, kalaa löytyi ja eipä aikaakaan kun saimme lähettää sovittua tekstiviestiä, metrikala oli veneessä ja punnattiin reilun 8,5kg kunnioitettavaan painoon. Hieno sintti, osui meikäläiselle (ihan oikeutetusti koska kipparin saldojohto oli kohtuuton...). Ja heti perään pamahti nelosen potra kala näytille.
Jatkettiin tanepaikoille... Ja vaikeaksi meni, kaloja ei kuulunut liiemmin ja olivat vielä ronkeleita sillä vain yksi väri varmaan kolmesta kymmenestä kelpasi, Esset mukaelma (C171H) nimittäin. Vaikka pudotin kohtuuttoman paljon kaloja tuosta niin ylivoimaisen värin johdosta onnistuin kirimään kipparin etumatkan oikeastaan kiinni. Ja antoi toinen metrinen mahdollisuuden, vaan kun ei osaa...
Sitten taas sisään kun paikat kävi vähiin ja homma meni täysin tukkoon... Positiivista oli että paikallinen kotitarveverkottaja sai sentään kaloja kyyttiin kahdesta vermasti yli 500m pitkästä jadastaan. Kohteliaasti saalista kysellessämme saimme murahteluja vastaukseksi

Ma olen niin shokissa...
Ei motivoinut samea vesi pitkään vaikka pari pientä bongattiinkin vaan lähdettiin etsimään kolmatta metriä kirkkaammasta vedestä. Eka paikka antoin reilun kolmosen ja kas, löydettiin me metrinenkin. Vaihteeksi kipparille (koska olen niin reilu luonne...) alkuillasta made (C127) ja KMC (C206) antoivat kaloja kivasti. Ja tuli vielä joku tapahtuma hämärän hiipiessä punertavempiinkin väreihin.
Päivän erikoisin tapahtuma oli kuitenkin ihastuttava mökki-isäntä joka tuulen heikentyessä vaivautui tulla ajamaan ympäyrää veneellään muutaman metrin päähän meistä jotta saisimme kalastaa virtaavaa vettä - todella mukava (mutta kovin hiljainen) herrasmies. Oikein omasta saarestaan viitsi toiselle puolelle salmea meidän kalantuoloa tulla varmistamaan, kiitimme kohteliaasti ja jatkoimme kalastusta kohtuullisin tuloksin...
Lopulta valo loppui ja oli pakko vetää homma pakettiin... Kappaleita tuli yhteensä reilut 40, joukossa kaksi metristä ja optio kolmanteen. Keskikoon ollessa kuitenkin pieni...
Todella hauskaa oli, kiitokset tähän riemuun osallistuneille.