Hauen perhokalastus

[Kaimaani]

Fiilistellään, kun ei kalaan kerkee:

Saukko löytää kalat

[RiWeHe]

Kaimaanilla jäätävän kokoiset perhohauet!

Tässä tän päivän suurin joka veti ujot 10min rallit kaislikon edustalla Kivaa oli

[Kaimaani]

Kaimaanilla jäätävän kokoiset perhohauet!

Mulle noi oli tosi hyvät kalat ja molemmat reippaasti yli vanhan perhoenkan (6,9). Vaan isot pojathan tollasia vetelee joka reissulla...

[Jukkis69]

Kotona Oulussa odottaa uunituore TFO:n 8-10 MiniMagnum-kit, viikonloppuna pääsee Oijärvelle settiä testaamaan kellurenkaan kera. Toivottavasti nyt helpottaa isompien sutien viskely kun tuosta 8-luokan Visionin 3zonesta meinasi puhti loppua. Kovasti polttelee jo...

-Jukkis

[Royal Trude]

Sättänä, että se o limasta touhua! Mutta hakkaa jerkkailun kuus-nolla! Nytton käsi kipee ja olutta kourassa, päivä takana ja aika ihku fiilis.... rapsaa tulee erikseen kunhan kotiurun

[selenius]

Sättänä, että se o limasta touhua! Mutta hakkaa jerkkailun kuus-nolla! Nytton käsi kipee ja olutta kourassa, päivä takana ja aika ihku fiilis.... rapsaa tulee erikseen kunhan kotiurun

[Royal Trude]

Normaalin lokakuisen haukikarkelon sijasta Mikey oli ehdottanut hauen perhokalastusta kelluntarenkaalla. En voinut sanoa ei. Vaikka todellakin halusin päästä noihin haukikarkeloihin. Hieman raastoi mieltä, sillä tuo karkelo oli aina syksyn huipputapaus: hyvää kalastusta, hyvää saunaa, hyvää ruokaa, hyvää juotavaa ja jopa suhteellisen hyvää seuraa. Olin noille reissuille ensimmäisen kerran ilmottautunut jo jokunen vuosi sitten, veneettömänä kun merelle ei ole muuten pääsyä.

Tavoitteeni ensimmäisestä kisareissusta lähtien oli saada viiden kilon raja hauessa rikki. 2007 ensimmäiseen kokoontumisreissuun osallistuin, juuri tuo raja mielessäni. Jerkkivehkeetkin olin ostanut. Jännitys oli huipussaan jokaisella kisakierroksella, joita ehti kertymään tähän päivään mennessä jo viisi kappaletta, viimeisenä kahtena vuonna keväisin ja syksyisin. Mutta se viiden kilon kala ei kohdalleni osunut.

Päätin silti jatkaa yrittämistä. Olin sisimmässäni päättänyt, että se perkeleen raja pitää mennä rikki. Joskus... Syyskuussa käväisin Tokun kanssa viikonloppureissulla viskomassa jerkkiä. Ottipaikoille väitti mies minut vievän, mutta haukia siellä ei tainnut olla... Vuoden 2009 Velkuan reissun 85-senttinen ennätyshauki tuntui kummittelevan aina kun tuli puhetta suurimmista hauista. Mokoma limapuikko...

Ilmoitin Team Sukkahousut – joukkueen Velkuan kisaan, joukkueen jäseninä Mikey sekä eräs vaatimattoman haukiennätyksen omaava mieshenkilö. Ilmoittautuminen aiheutti hieman kitinää ja protesteja, mutta mitäpä minä niistä välittämään. Perjantaina 29.10 saavuin Vaihelaan ilmoittamatta kenellekään mitään. Nytpähän eivät voi väittää etten ollut kisapaikalla.

Odotellessani Vaihelassa kilpasällejä kalasta otin parit puuduttavat huurteiset. Kohta oli tupa täynnä ja puheet sen mukaiset. Söimme hyvän illallisen ja siirryimme sen jälkeen pihasaunaan. Meno oli jälleen juuri niinkuin pitää: rentoa ja äänekästä. Ainoa häiritsevä asia oli aina silloin tällöin erottuva turkkulaismurre, josta ei välillä saanut mitään selvää. Tai ehkä siitä ei halunnut saada selvää... Jouduin jättämään nämä sankarit omiin oloihinsa hyvissä ajoin, sillä halusin olla ajokunnossa aikaisin aamulla. Ensimmäinen lautta lähtisi 06:15.

Aamulla hipsuttelin hiljaa autolle ja ajoin tunnin verran Mikeyn luo. Paikalle päästyäni laitoin paksun kerroksen vaatetta päälle Mikeyn pumpatessa kelluntarenkaani lähes pelikuntoon. Rannalla pumpattaisiin sitten lisää.

Pääsimme rantaan ja raahasimme kelluntarenkaat ja kalavehkeet rannalle ja toivotimme toisillemme kalaonnea. Mikey oli lainannut välineettömälle kalamiehelle Vision GTFour SW 9-luokan kepin uppokärkisellä siimalla ja rasiallisen perhoja. Pikaopastus kidanaukaisijan ja koukunirrotimen käyttöön ja sen jälkeen vesille. Ilma oli valoisa ja tuulta oli luvattu 9 metriä sekunnissa. Ainakaan vielä ei tuuli ollut noussut. Veden pinta oli kuitenkin rikki.

Kellumista oli jo tullut harjoiteltua lukemattomia kalapäiviä, joten siinä ei ollut mitään vaikeuksia. Ja taimenelle oli tullut viskottua isoa raskasta streameriä jo kauan sitten, joten sekin puoli oli vielä jollain tavalla muistissa. Siispä kaislikon reunaan roiskimaan... kuin vanhasta muistista.

Liu'uimme vierekkäin selkä tuulta päin kaislikkoa nuoleskellen tähdäten perhoilla ruohikon reunaan ja pieniin poukamiin. Yhtäkkiä siimassa tuntui nykäys. Mutta kalaa siellä ei ollut. Tai jokin siellä oli. Mutta ei se kiinni jäänyt. Mutta ilmeisesti täällä siis kalaa oli. Siirryin hiljalleen vasemmalle ja Mikey heitti äskeiseen paikkaan ja kohta joku kävi tukistamassa Mikeyn perhoa. Mutta ei sekään jäänyt kiinni.

Sitten Mikey ilmoitti, että pitäisi käydä ulkoiluttamassa naapurin muijan parasta kaveria. Edessä oli ranta, jonne päätimme mennä ulkoiluttamisreissulle. Kalastimme koko matkan rantautumispaikkaan ja kapusimme hoitamaan ulkoilutustoimenpiteet. Palasimme renkaille ja jatkoimme heittelyä rannan suunnassa. Mikey meni edellä ja minä perässä.

Mikey ronkki herkullisen näköisen pikkulahdukan, kooltaan viisi kertaa viis metriä, läpikotaisin, siirtyen tyhjin käsin eteenpäin. Siirryin samaisen lahdukan kohdalle ja viritin perhon lahdukan reunaan, juuri siihen missä lahdukka alkoi. Ja samassa oli kala kiinni! Ensimmäinen perhohaukeni! Siis olinhan toki perholla haukea saanut, mutta ne olivat aina olleet vahinkohaukia taimenenkalastuksen sivutuotteena. Mutta tässä olisi kohdekala, toiveiden mukaan. Väsytin kalan nopeasti ja nostin sen niskasta ylös vedestä. Kaivoin esille kidanaukaisijan ja yritin tunkea sitä rantakrokotiilin sisuksiin. Mikey tuli hieman naureskellen apuun ja näytti mallia: käsi sormia liu'uttaen kiduskantta pitkin kohti hauen kuonoa. Kun liukuminen loppuu niin ote tiukaksi ja ihme tapahtuu: hauella aukeaa kituse ammolleen. Siitä sitten perho esiin hauen ollessa rauhallisena tiukassa otteessa. Aloittelijalle tuli ensimmäinen hauenkäsittelyn oppitunti.



Neitsyyden vienyt limanuljaska

Palautin 70-senttisen hauenpulikan lyhyen elvytyksen jälkeen takaisin kylmään syysveteen ja jatkoin heittelyä. Päätimme hetken päästä siirtyä takaisin tulosuuntaamme. Mikey siirtyi suoraan vastarannalle ja jatkoi kaislikon hakkaamista. Seurasin omalla rannallani kaukana perässä viskoen jokaiseen vähänkin lupaavan näköiseen kaislankoloon. Mutta kaloja ei ollut paikalla.

Mikey palasi ristiretkeltään ja siirtyi vielä edemmäs kaislikkoa piiskaamaan. Räpylöin nopeaan tahtiin samoille nurkille, jääden viitisenkymmentä metriä Mikeyn alapuolelle. Siinä edessä oli pieni kaislikkolahti. Heitin sinnepäin muutaman kerran, ja koska siima ei riittänyt enkä halunnut ruveta riuhtomaan, siirryin lähemmäksi. Heitin perhon siihen pieneen kaislikkolahteen. Strippasin siimaa sisään terävin lyhyin vedoin, ja pidin pienen tauon aina välillä. Sitten siima pysähtyi.

Vedin siimaa tiukasti. Jostain syystä tämä liike oli iskostunut normaalin vavan pystyynostamisen sijasta otteisiini, kuin luonnostaan, ja tunsin suuren painon. JUMALAUTA! SE ON ISO!!

Aloin sotkemaan räpylöillä kiivaasti avointa vettä kohti ja nostin vavan kohti taivasta. PERKELE! SE ON IIIISO!!

Sormet vapisten koetin pitää vapaa ylhäällä samalla kaivaen kännykkää povitaskusta. APUA! Soitin Mikeylle ja annoin puhelimen soida. Ei vastausta. Sotkin räpylät sauhuten kohti Mikeytä mutta matka ei tuntunut etenevän. Painolastia oli liikaa. Soitin toisen kerran Mikeylle.

“Sori, väsytin just isoa kalaa, en voinu vastata”
“Tuu vittu auttamaan, mullon iso kala!!”
“Okei, mulla on kala punnituspussissa, sillä ei o hätää, mä tuun ihan just.”
“Äkkiä!!”

Mikey saapui paikalle ja minä väsytin jättiläistä. Jättiläinen nousi pintaan ja yritti ravistaa perhoa suustaan. Se levitti kiduksensa ja samalla ymmärsin että se ei ollut iso. Se oli valtava!

“Perkele, mä en uskalla koskea tohon!”
“Tuo se tähän viereen, mä otan sen ylös”

Ensimmäinen yritys ei onnistunut, suistokrokotiili aikoi lähteä ulapalle. Pidin siiman kuitenkin tiukalla ja sain helposti kelattua siimat takaisin kelalle.

“Kelaa kaikki siimat sisään, siihen asti missä perhosiima loppuu”

Tein työtä komennettua ja sain kalan samalla pintaan. Tuon kitusiin minä en sormiani tunge! Mikey pääsi lähitaisteluun ja sujautti sormensa hauen kiduskannen alle ja otti tiukan lukko-otteen luupään kitusista. Mikey pyysi minua aukaisemaan punnituspussin, jotta saisimme toisen kalan sinne sisään. Sitten menisimme kaislikkoon matalaan veteen mittaamaan ja punnitsemaan kalat.

Pienen punnerruksen jälkeen punnituspussin vetoketju aukesi ja seuraava toimenpide oli saada tuo alligaattori sinne sisään, sen toisen seuraksi. Ja samalla piti pitää huoli, että se toinen ei karkaisi.

Toimenpide onnistui lopulta helposti ja siirryimme kaislikon suojiin mittausta ja elvytystä varten. Ensin oli vuorossa yhteispunnitus. Puntari näytti jotain 18 kilon nurkille. Ei hemmetti! Melkeen kympin kalako se mun kala oli? Samassa alkoi ajatus pyörimään ennätyksen siirtymisestä uusille kymmenluvuille. Kymppikerhokala? Eikä... alottelijalleko? Eikä...

Mikey mittasi oman kalansa, joka ainakin ensisilmäyksellä näytti pienemmältä kuin omani. 99 cm. Siis jos tuo oli metrinen, kuinka iso tuo toinen olisi? Ajatukset pyörivät päässä, viiden kilon kalat sensijaan eivät. Jumankauta! Sormet tärisivät... Mikey punnitsi oman kalansa: 7.3 kiloa. Siis hetkinen... yhteispunnitus... yli kymppi? Eikä!!

Mikey lähti viemään kalaansa syvemmälle ja huomasin mittanauhan jääneen paikalle. Uteliaisuuteni pakotti hätäiseen mittaukseen. 112 cm! Ei jumalauta!!

Odotin kuitenkin vielä varmistusmittausta, en vieläkään uskaltanut koskea tuohon mörköön. Seurasin kun Mikey elvytti kalansa. Niinhän sitä elvytettiin kuin suurharjusta tunturijoella. Eikä kauaakaan kun se jo lähti kaislikonreunasta väljemmille vesille. Seuraavaksi oli vuorossa se toinen krokotiili.

Mikey mittasi kalan seistessäni vieressä katsomassa.

“Kyllä, 112 senttiä!”
JIHUUUUU!!!!

Kättelimme toisiamme ja tajusin samassa, että kaatoryyppy oli unohtunut jonnekin...

Pakolliset pönökuvat oli otettava, ja nyt minun oli pakko koskea siihen limaiseen mörköön. Mikeyn opastuksella tungin sormeni sinne minne en olisi halunnut enkä uskaltanut. Sain hyvän puristusotteen ja sehän pysyi siinä kuin tatti hakkaajan kädessä.

“Arvaas muuten, mää lupasin joskus kauan sitten, että jos mää ikinä saan kymppikilosen hauen ni mää annan sille suihin”

Se lupaus jäi nyt kyllä täyttämättä... Kuvausten jälkeen siirryin elvyttämään kalaa samaan paikkaan, jossa Mikey oli oman kalansa elvyttänyt. Kauaa ei kalaa tarvinnut elvyttää kun se pyrstöään voimakkaasti heilauttaen häipyi kaislojen keskeltä kohti syvyyksiä...



Samalla huomasin, että rystysteni alla oli pari viiltoa ja verta valui... mutta se lienee aika normaalia?

Jatkoimme kalastusta saamatta enää yhtään mitään. Kieltämättä olo oli aika tyhjä...

Seuraavana aamuna jatkoimme kalastamista. Sää oli samea ja tihkua oli ilmassa. Heti alussa sain perhoon tarttumaan pikkukurkun. Pitkän ajan päästä sain toisen samanmoisen. Sitten seurasi pitkä aika ilman mitään havaintoa kalasta ja olikin selkeästi aika evästää. Makkaran ja oluen jälkeen palasimme kellumaan. Pienen heittorupeaman jälkeen pumu-perhoon iski hauki. Mikey ei ollut vierellä, joten tästä piti selvitä yksin. Väsytin kalan nopeasti ja pyöräytin kalan oikein päin renkaan vierelle, sujautin sormet kiduskannen alle ja ylpeänä tunsin olevani tässä jo vanha tekijä...




Vanhan tekijän ote



Ainoa mikä hieman jäin närästämään, oli se, että vaikka Team Sukkahousut olikin epävirallisesti kisassa mukana, niin Janziger vei suurimman kalan voiton nenäni edestä. Mikä ei kovinkaan paljoa oikeammin sittenkään närästänyt. 10.9 kilon kala ylitti suurimmatkin unelmat. Hyvä Matti ja Teppo!

ONK ONK!


lisää kuvia sitte joskus kuha kerkeen...

[Rane]

todella hyvä rapsa ruutalta.tooooodella paljon onneva!!!!!

[Mikey]

Sarjassamme kalahallin kautta kalaan.

Ei vain, onnea kymppikerholaiselle. Hieno oli kala eikä sen saajakaan hullumman näköinen ollut.

[Froste]

Hienoa Ruutta, onnittelut todella komiasta kalasta! Eikä rapsakaan paskempi ollut..

[jrosnell]

Hieno rapsa! Juuri näin!

[ferrix]

Onnea enkasta! Rapsa oli taas taattua Truden laatua!

[selenius]

Go Rude! Go Mikey!

Todella hyvä meininki...

[Åbo_]

-Åbo-

[[[[tuke]]]]

huh huh mikä rapsa! nautinnollista luettavaa samalla ajatellen "kyllä minäkin vielä joskus"

[Vilttiketju]

Prkl...Pidä tunkkis!

[Haukikoira]

JättiGratulis!!!!

[allu_]

Itellä ensimmäinen kausi hauen perhostelua takana. Vähän ristiriitaiset fiilikset jäi. Vehkeisiin meni uskomaton määrä rahaa, harmi vaan ettei hommaan sijoitetut rahat näkyneet saaliin määrässä Järvellä tuntui perho toimivan paikoitellen kivasti ja parinkymmenen kalan päiviä tuli useita, mutta merellä meni oikeastaan joka kerta koko homma ihan vihkoon. Tiedä sitten mistä johtui, mutta en saanut mereltä juuri mitään oli alla sitten vene tai kelluntarengas. Veneestä perhoa heittäessäni tuli viehemiehiltä turpiin joka kerta ja sitten kun itsekin tajusi vaihtaa perhosysteemit virppaan niin alkoi kalaa nousemaan. Vaikeina päivinä perho toimi mulla vielä huonommin, vaikka luulisi sen menevän ihan toisinpäin. Hauskaahan toi perhonheittäminen on ja todella kivaa kun on kala kiinni, mutta tuossa about syksyn puolivälissä alkoi sen verran ahdistaa tuo merellinen MP-perhostus että ei tarvinnut enää loppusyksyllä perhovehkeitä veneessä mukana pitää. Saa nähdä miten löytyy luottoa sitten keväällä Noh, onneksi perhonsidonta ainakin on hauskaa

[Mikey]

A) Perhokalastus ei todellakaan ole aina tehokkaampaa kuin virvelikalastus. Varsinkin jos veneessä on joku joka heittää virvelilä, tahtoo perhokalastuksen tehot yleensä kärsiä virvelöinnin nopeamman tahdin takia. Onneksi myös päinvastaisia kokemuksia löytyy, jopa itselläni. Eli jopa aika usein on perho toiminut veneessäni virveliä paremmin. Syy siihen että kalastan perholla mielummin kuin virvelillä ei kuitenkaan todellakaan ole kalansaannissa tai saaliskalojen koossa. Kalastan haukea perholla siksi, että se on mielestäni hauskin tapa kalastaa haukea.

B) Mikäli joku maistuu puulta, miksi tehdä sitä? Kalastuksen pitää olla hauskaa. Jos joku kalastusmuoto olisi mielestäni vastenmielinen en sitä myöskään harrastaisi. Tämän takia en esimerkiksi vetouistelua juurikaan harrasta. Se kun ei minun mielestäni ole järin hauskaa touhua...

[allu_]

Jep, oot ihan oikeessa. Sehän nyt on selvää että virpalla perkaa huomattavasti nopeammin mutta välillä kyllä oikeasti olen ihmetellyt kun on tullut ihan oikeasti 10-0 turpiin. Tosiaan, aina kun on ruvennut touhu maistumaan puulta niin olen lyönyt perhovehkeet syrjään. Aivan älyttömän hauskaahan toi perhostus on sillon kun sattuu saamaan kalaa joten ei mulla suunnitelmissa kokonaan ole tuota harrastusta lopettaa. Oon kyllä miettinyt että miksi perho järvellä on toiminut niin hyvin mutta merellä ei. Voi olla vaan tuuristakin kiinni, mutta ero on ollut kuin yöllä ja päivällä. Kummassakin olen kalastanut rekaavasta veneestä, vesi kummassakin todella kirkasta ja kalapaikat pääsääntöisesti samansyvyisiä, järvellä jopa ehkä hiukan syvempiä.

[Mikey]

Hmm, onko perhojen profiilit/värit olleet samat järvellä ja merellä? Eli jos vaikka oletetaan että kalastat pienehköillä (+/- 12cm) perhoilla jossain tietyssä värissä (RH)? Mitä jos perhosi ovat olleet juuri eikä melkein kalastamallasi järvellä mutta eivät edes sinnepäin kalastamallasi merialueella? Mainitsin pienehköt perhot värissä RH esimerkkinä sen takia, että nuo ovat toimineet "omalla" järvelläni parhaiten.

[Pikkis]

Kausi tuli avattua veilen tämän lajin osalta. Yhtään kalakontaktia ei tullut keskipäivän lyhyehköllä reissulla. Viikon päästä varmaan jo paremmin tapahtumia, jos vaikka saisi sidottua muutaman uuden perhonkin sitä ennen. Jää oli sen verran ohutta, että sitä sai murrettua renkaallakin.

[Jukkis69]

Kausi avattu Oulun edustalla, saaliina kaksi 2-3kg pulikkaa. Laiskoja oli otit vielä, mutta kyllä se siitä paremmaksi muuttuu. Tällä viikolla pitäisi saapua kalastuskajakki Ride 135. Saapi nähdä, miten perhonheitto sen kanssa onnistuu. Kellurengas saapi sitten siirtyä sivuun, toivottavasti.

-Jukkis

[sws]

Kauden ja samalla elämäni toinen kelluredu tuli heitettyä tuksun kanssa rankan koulupäivän jlkeen.

Kevyessä tuulessa alkoi armoton virpominen ja lopulta sain jopa kalan! Elämän ensimmäinen perhohauki painoi kivat 4 kiloa ollen samalla myäs pervoenkka
Loppuaika menikin ilman mitään suurempia häppeninkejä: mulle yksi puikko lisää ja tuksulta lähti räpylä mereen
Harvoin on saanut noin hyvän fiiliksen parista kalasta! Tää pervoilu onkin iha kiva laji

[Jukkis69]

Tänään muutama tunti kahluuheittelyä kovassa tuulessa Oulun edustalla tutulla kutulahdella. Pari varovaista näykkäsyä perhon persuustasta, ei yhtään kunnon tartutusta. Kova oli läiske ja pulina lahdella, taisi olla hauilla muut hommat mielessä. Mukavia mötkylöitä lähti aivan jaloista, kun siellä rantoja kahlailin. Vesikin oli ennätysalhaalla tuohon paikkaan. No, palataan jonkun ajan päästä sitten paremmalla onnella.
Viikon olen tässä pidellyt töistä haukilomaa ja kierrellyt tuttuja haukipaikkoja mutta eipä tuolla Hailuodossakaan ole oikein purrut normitapaan. Mikä lie mättää? Onko se kesän tulo myöhässä vai miehessä vika?
Huomenna sitten kajakin kera Oijärvelle tsekkaamaan tilannetta siellä.

-Jukkis