KALAMIES.COM

Ahvensesonki lähti omalla kohdallani varovaisesti käyntiin, kun juhannuksena tuli soudettua mökkijärvellä. Tästä eteenpäin kiusaan teitä rapsoilla tuolta mökkijärveltä. Laittakaa toki muutkin tietoa ahvenentulosta, niin järviltä kuin mereltäkin.

Torstaina lähdettiin vaimon kanssa mökille juhannuksenvietton. Auto käynnistyi hyvissä ajoin Paraisilla, suuntana Salon eteläpuolella sijaitseva pikkuruinen mökkijärvi. Matkan varrella piti vain käväistä kaupan ja Alkon kautta. Nå, kaupassa oli paljon populaa ja Alkossa vielä enemmän. Grillattavan ja juotavan saaminen venytti perille saapumista parin tunnin verran. Ei hyvä, pinnaakin rupes melkien kiristämään väenpaljouden takia. Ens vuonna teen satavarmasti ostokset ajoissa ja nauran räkäisesti Matti Myöhäisille! Perille kuitenkin saavuttiin illansuussa, ja heti samantien päätin käydä kokeilemassa, josko ahvenet olisivat syönnillään? Vesi oli mökkijärvellä vuodenaikaan katsoen epätavallisen korkealla ja kylmää, joten pelkäsin pahinta. Vavat, vieherasia ja kylmälaukku jossa sopiva määrä olutta kuitenkin veneeseen ja eikun menoks. Kolme vapaa vetoon, kahteen Mini-Otterit kiinni ja yksi "potkurivirtaan", vaikka lihasvoimallahan tuo paatti tosin liikkuu.



Olin jo soutanut ekan ottipaikan ohi ja matkalla toiseen, kun keskimmäinen vapa taipui. Testiin saadussa pikku-Tamissa kala kiinni. kolmesadan gramman ahven, ehkä vähän alle. Kala ämpäriin ja homma jatkuu. Tutuilta paikoilta penkanreunoilta ja krikoilta tippui tasaiseen tahtiin kalaa. Koko tosin oli säälittävää, hyvä jos 200g kalan sai. Mutta mikäs siinä auringonpaisteessa soutaessa ja olutta nautiskellessa, kyllä sitä yhden jos toisenkin ahvenensintin malttoi irroitella koukuista. Aina välillä tuli savustuspönttöön sopivia kalojakin, joten ruokaakin olisi illemmalla tiedossa.



Jossain vaiheessa vaimo soitti, halusi kyytiin ihmettelemään kalantuloa. Mikäs siinä, koukkasin kotilaiturin kautta ja meno jatkui. Montaa metriä emme laiturilta ehtineet soutaa, kun laitimmainen vapa niiasi vähän syvemmälle, hauki oli kelpuuttanut sinisen Napsin. Plaanari kyytiin ja varovainen väsytys toivoen ettei 0,12mm kuitu nirhaantuisi poikki. Siima kesti ja kiloinen puikkari sai vapautensa takaisin. Muutama minuutti soutua, ja nyt oli keskivavan vuoro niiata tärpin tiedoksi. Vaimo otti vavan käteen ja kelasi kalat(!) veneeseen. Pikku-Tamiin oli nimittäin tällännyt kaksi pikkuahventa, ja vieläpä samaan kolmihaaraan. On ne ahneita...



Muutama ahven vielä illan aikana saatiin, mutta jossain vaiheessa parempi puolisko rupesi valittamaan homman tylsyyttä ja olutkin alkoi olemaan vaarallisen vähissä, joten ei auttanut muu kuin vetäytyä maihin saalista savustamaan.

Seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan Latokartanolle Kesiksen kanssa. Siitä voitte lukea lisää täältä. Latikselta palattuani jatkoin siitä mihin olin edellisenä iltana lopettanut. Koska nyt oli juhannusaatto, varasin kuitenkin mukaan enemmän olutta kuin edellisenä iltana, ja tietysti paukkuliivit. Statistiikan uhriksi en meinannut ruveta (tiedoksi, mökkijärvi on sen 500x1500 metrin kokoinen, mutta voihan sitä ämpäriinkin hukkua). Heti ensimmäisellä paikalla kaksi vapaa niiasi, mutta toisen kalan onnistuin kuitenkin karkuuttamaan. Sama toistui muutaman kerran, mutta aina toinen kaloista karkasi. Pikkuhiljaa tilanne paheni, ja kohta en saanut yhtäkään tärppiä enään pysymään? Mistäköhän lie johtui? Päätin pistää pillit pussiin ja jatkaa juhannuksenviettoa saunomisen merkeissä. Mukavaa ja rentoa touhua, affenan soutu. Koko oli tosin vielä hieman hakusessa, mutta eiköhän sekin asia vesien lämmetessä korjaannu? Viikonloppuna taas!

Hienoa raporttia. Tarkistappa ne koukut. Vääntyvät helposti.

Tarkistin koukut muutaman hudin jälkeen, kunnossahan ne oli. Tosin tärppien suuri määrä ylöstulleisiin verrattuna voi johtua myäs verrokkivaapujen kotkankynsikoukista, joiden kanssa en tule toimeen. Toisaalta myöskin yleinen "juhannustunnelma" on voinut vaikuttaa soutajaan.

Hyvää rapsaa! Ahvenen kevyessä soutu-uistelussa on sitä jotain.

Kuinka syvä tuo mökkijärvesi on? Voisi kuvitella, että tommosella pikku järvellä hauet kiusais enemmänkin. Tai eipä ne varmaan ihmeemmin kiinnostu tommosista tirisevistä pikku vaapuista.

Pistä ihmeessä lisää raporttia tuleviltakin reissuilta.

On tuolla vettä parhaimmillaan toistakymmentä metriä. Haukea on paljon, mutta eivät tosiaan hirveän usein häiritse pikkuvaapuilla soutua. Laitan taas rapsaa, kunhan käyn mökillä.

Lohimestari Pallonaama neuvoi mulle että kotkankynsiä kannattaa varovasti pihdeillä levittää ennen uimakoulua, jää ne tärpitkin sitten kiinni. Komiaa saalista, hienoa touhua..

Tänään iltasella isän kanssa lähdettiin lipoilla koluamaan yhtä metsälampea..tultiin lammen rantaan niin heti alkoi tapahtua, itse sain pikkuhauen ja isä sai kaks ahventa, toinen oli 300 grammaa ja toinen 800 grammaa, mentiin lampea eteenpäin ja sain taas pari pientä haukea ja isä yhden 300 grammaisen ahvenen. käveltiin taas hiukan eteenpäin ja tuli muutama pien ahvena, sitten isä taas vetäs 620 grammasen raitapaidan vähän eteenpäin ja omaan lippaani napsahti 650 grammanen ahven..Aivan uskomaton kalapaikka!!! sitten tuli muutama pieni ahven jotka saivat lähteä takaisin. heitin lipan lumpeen eteen ja sitä vietiin vähän aikaa, näin kalan ja ahven sekin oli, ja ISO..mutta irtosi kuitenkin..pari pientä tuli vielä reissun lopussa..

pahoittelen tekstin laatua, koska en ole mikään hyvä kirjoittamaan.

isoin 800 grammaa, 650 gr, 620 gr ja pari 300 grammaista.

niin ja kaikki kalat tuli kuparin värisillä 3 koon vibraxilla

@Mikey: Edelleenkö ilman mitään lisäpainotuksia noita vaappuja hinailit? Itse hinailin pikkuvaappuja juhannuksena turhaan - tai siis ilman ahvenhavaintoja. Lipoilla tuli heittämällä jokunen, parhaimman ollessa hiukan yli 500 grammainen. Toisaalta mun vaappujen tehoa voi syödä se, että käytän poikkeuksetta aina peruketta. Kun kahdeksansenttinen vaappu kerää parhaimmillaan seitsemänkiloista haukea, niin ei viitsi riskeerata. Ehkä pitäisi sitten siirtyä joihinkin tosi pieniin, alle 5 cm vaappuihin?

Ilman painoja juu. En jaksanut kauden avausreissulla ruveta painojen kanssa harrastamaan. Ehkä ens kerralla?

Itse en perukkeita käytä ahvenensoudussa. 0,12mm-0,15mm Fireä lenkkisolmulla vaappuun kiinnitettynä, ettei uinti kärsi. Mun käyttämät vaaput ovat 5cm pituisia ja siitä alaspäin, harvemmin isompia, joten ne ei yleensä kiinnosta haukia hirveesti.

Kiitti Laiska koukkuneuvosta, tuota pitää kokeilla!

Satans hyvä kuva tuo Mikeyn alin, sekä tilanne että tunnelma. Julkaisukelpoista kamaa.

/T

Oikein hauskaa luettavaa tälläiset raportit. Näinkin tuiki tavallisesta mökkiuistelureissusta voi saada näköjään huikean jännittävän tarinan aikaan, kun vaan teksti on soljuvaa ja kuvat laadukkaita. Tietty raportissa esiintynyt vaappukin lämmittää meikäläisen mieltä

Selkä jumissa, pari tuntia filerointia lattialla lootusasennossa. Syötti/kalanpalaongella muutamassa tunnissa satakunta ahventa. Kohdalla hirmu aktiivinen parvi, joka liikahteli maksimissaan noin kymmenen metrin matkan johonkin suuntaan kerrallaan. Samoilta sijoilta siis sai kiskoa. Mukavankokoista pannuntäytettä, ei nyt mitään hirviöitä, mutta eräksi otettujen keskipaino ehkä varttikilon tietämillä. Mukava puhde, jälkiselvittely vaan aina ajaa sairasloman partaalle.
Niin ja näyttäytymässä kävi myös n. 6kg haukirouva syöttisalakka suupielessään. Suostui pelkässä kalassa roikkuen saapumaan pintaan, mutta siinä vaiheessa hermo petti ja sylkyreaktio oli valmis. Kiva kokemus kaikenkaikkiaan 7 metrin lasikuituvavalla....

Hieno reissu Wilhelmillä takana! Viikonloppuna pitäis taas käydä mökillä kääntymässä, ahventakin tulee varmaan soudettua...

Beggar 80L- mallilla on ahventa noussut mukavasti viime aikoina, uistelemalla. Yhtään jättiläistä ei ole noussut mutta keskipaino kuitenkin parin sadan gramman luokkaa. Monet värit olleet toimivia mutta sinihopeinen ykkösenä.

Mökillä tuli ahventa lipatettua tulihan sieltä jotain.
Isoin oli 700g. Pistän kuvia kuhan kerkeän. =]

Jaahas, taas tuli käytyä mökillä, ahven tähtäimessä. Sadetta ja ukonilmaa oli luvattu ja molempia saatiin, liiankin kanssa. Ahventa toki tuli soudettua, mutta ukonilmalla en oikein viihdy hiilikuitukepit pystyssä, joten varsin lyhyiksi jäivät ukkosenväliset soutusessiot.

Taivas repeämäisillään


Lauantaina alkuillasta saavuttiin mökille ja samantienhän sitä oli käytävä kokeilemassa. Vaimo "vapamieheksi", itse tartuin airoihin kiinni. Kolmella vavalla liikkeelle, plaanarin takana Napsi ja molemmissa muissa Mynttisen pikkutamit. Hetipian kalakin jo iski kiinni, pikkurillin kokoinen ahven. Näitä tuli jatkuvalla syötöllä Mynttisen pikkuvaappuihin, mutta Napsiin lopulta pamahti vähän parempi, ehkä 200g kala. Pienihän tuokin, mutta syötävän kokoinen kuitenkin. Olinkin jo vaihtamassa testivaaputkin isompiin pulikoihin, kun ukkonen yllätti, salama iski melkein pään yläpuolella joten tuli kiirus kotilaiturille. Soudin melkein plaanissa laituria päin, jolloin vauhtia tuli liikaa pikkutameille. Vaaput nousivat välillä pintaan ja välillä taas sukelsivat vähäsen. Tätä ei montaa metriä ehtinyt jatkua, kun jo molemmissa Tamia kuljettavissa vaovoissa tärähti. Dubbelhugg! Oioioi! Pannukarkeat, +250g kalat kyytiin ja kelin paranemista odottelemaan. Ei vain ukonilma ottanut loppuakseen, ja sadekin yltyi. Vaimokin rupes kitisemään ja sitähän mä en lomalla jaksa kuunnella, joten ei auttanut muu kuin paeta anoppilaan yöksi.

Perussettiä


Aikaisin seuraavana aamuna kävin kellurenkaalla haukea kokeilemassa meren äärellä, ihan mukavin tuloksin. Siitä tosin kohta lisää haukitopikissa. Aamupäivästä sitten auringonpaisteessa mökille. Sinne kun saavuttiin, niin johan tihkutti, perkele. Nå ei se mitään, soutamaanhan tänne tultiin eikä aurinkoa ottamaan. Vaimo lähti hakemaan kanttarelleja joten hyppäsin puuvenettä helpommin hallittavaan, juuri hankittuun lasikuituveneeseen yksin ja aloitin hommat, ukkosen jo jylistessä jossain kaukana. Sata metriä soudettuani kaikki vavat niiasivat, TRIPPELHUGG! OIOIOI! Onnistuin saamaan kaikki kalat ylös, isoin tuli Napsilla, ehkä 350g, loput parisataisia. Muutama ahven lisää, "pinnassa" vedetyt Tamit pelas loistavasti. Eikä mikään ihme, järvenpinta melkeinpä kiehui ahvenen ajoista, siinä oli pikkusärjillä ja salakoilla kovat paikat. Hauetkin heräsivät syönnille, eikä aikaakaan, kuin sininen luottonapsi napsaistiin parempiin suihin. Sorsanaama perkele vei vaapun! Ei muuta kuin oranssia Napsia Tamien verrokiksi siiman päähän ja samalla neljäs vapa Tami 60P:llä varustettuna vetoon. Jotain kaloja tuli, mutta pian alkoi kuitenkin kaatosade, ja syönti loppui kuin seinään. Keräsin läpimärkänä kamat kasaan ja lähdin saunaa lämmittelemään. Sangollinen savuahvenia oli kuitenkin mukana, joten lyhyt soutusessio oli menestys.

Sade jatkui melkein koko yön läpi ja maanantaiaamunakin satoi vielä kaatamalla, joten lähdettiin heti aamusta himaan, vaikka soutua olisikin pitänyt vielä jatkaa. Keli oli tällä kertaa toista mieltä, ehkä sitten viikon, parin kuluttua uusiksi. Ahven rupeaa selkeästi aktivoitumaan tuolla mökkijärvellä, mutta isot ovat vielä kadoksissa. Kyllä nekin pikkuhiljaa sieltä alkaa tosin löytymään, kunhan jaksaa hinkata tarpeeksi.

Deep Throat


Edit: Kieliasua korjailtu.

älyttömän hyvä raportti.

Hienoa hommaa ja hieno rapsa!

Kiitos muuten Laiskalle kotkankynsien taivutusneuvosta! Johan rupes Tami 60P:ssäkin affenat pysymään.

[quote="Mikey"]Kiitos muuten Laiskalle kotkankynsien taivutusneuvosta! Johan rupes Tami 60P:ssäkin affenat pysymään. [/quote0]

Saiskos tän tietää ihan yleisestikkin??..

Thimba: Tuossahan se on, ylempänä tässä samassa viestiketjussa:

Laiska kirjoitti:Lohimestari Pallonaama neuvoi mulle että kotkankynsiä kannattaa varovasti pihdeillä levittää ennen uimakoulua, jää ne tärpitkin sitten kiinni. Komiaa saalista, hienoa touhua..

Hienot rapsat. Taidanpa itsekin mennä viikonloppuna mökille pikku Tamia soutelemaan.

Muutamana viime päivänä olen huomannu että ahven alkaa käydä entistä aktiivisemmaksi. Tänään sitten lähdettiin taas kaverin kanssa onnea koittamaan kellon lyödessä 13:00. Pyörän selkään ja rannalle.



Rannalla eikun vene kuntoon ja verkkokopista kamat pihalle. Epäonneksi 2 virveliä kaatui suoraan verkkojen päälle ja lopputuloksen voi arvata.
Noin 10 minuuttia tuskaista selvittelyä. Saatiin kuitenkin selväksi ja eikun menoksi.



Rannalta.



Oltiinhan sitä lopulta järvellä. Sadan metrin päässä rannasta laskettiin ensimmäiset uistimet veteen juuri ennen ottipaikkoja. Sellainen niemen kärki, jossa on entiseltä saha-alueelta ajettu suuri määrä rimoja. Jos vesi on korkealla niin niitä ei näy, mutta jos laskee alle normaalitason niin osa erottuu ja selvästi. Tästä "rimaniemestä", paremmin tunnettuna nimellä Möljästä saa tavallisesti sekä viilettelemällä että heittelemällä paistoahvenat. Haukiakin siihen aina lämpimällä kelillä nousee ihan kiusaksi asti.
Nyt kuiitenkin todettiin paikka aivan tyhjäksi. Ei nyvyn nykyä.


Ei taivu vapa ei...


Hetken aikaa pörrättyämme päätimme lähtea koittamaan josko se kuha vaikka olisi syönnöksellään.
Ennen kuin kerkesimme vaihtaa isommat uistimet kaveri huomasi 300 metrin päässä veneestä suuren lokkiparven.
Ja nehän KALASTI! Eipä lähdetäkään vielä kuhastamaan vaan nyt käydään ahvenia!
Suuri kaksiheppainen Hondani pyörähti täysille kierroksille, ja pienen ikuisuuden jälkeen olimmekin jo kalapaikalla.
Lokit vain jatkoivat kalastustaan ja mekin laskimme 2 virveliä, jotta ei mene niin helpolla sekaisin pientä ympyrää pyöriessä. Toiseen luotto uistin, noin 3 senttinen omatekele jonka uinti on tiheää tirinää ja laajaa hakua. Toiseen vakiorapala, pieni ambulanssi Countdown.
Eipä siinä kerinnyt kissaa sanoa kun jo kummallakin roikkui paistokarkeat ahvenet uistimissa.

Tätä jatkui noin 30-45 minuutin ajan, välillä hieman syönti lakaten ja taas kiihtyen. Noin 50 ahventa kerittiin saamaan ennen kuin syönti loppui kuin seinään. Ihan kivan kokoisia, siinä 100 - 350 gramma välillä pyörivät.
Ei se auta yrittää jos niitä ei vain tule.

Vaihdettiin siinä sitten hieman isommat uistimet ja pyörähdettiin pikku lenkki syvemmältä, mutta ei mitään, ei edes nykyä.
Noh, olihan tällä reissulla jo ihan kivasti ahvenia tullut, eikun kotia ja ettimään kelle kelpais kalat kun itsellä vielä onvanhoja jääkaapissa.
Rannalla odottelikin yksi tuttu täti ongella, ja hänelle kelpasi jonkin verran kaloja. "Mahtaa se ukko ihmetellä että miten sitä näin nopeasti sai savuahvenet", hän totesi ja keräsi kimpunsa pois. Ei ollut rannalla onnannut häntä.



Lopuksi vielä hieno kuva jäljelle jääneistä ahvenista .


Ei kuitenkaan tiskipöytäpönö...

huomenna kokeileen josko olis otillaan.. kuvia luvassa jos jotain tulee

Kalamies92:lta hyvä rapsa. Mukava lukea kun on sopivasti kuvia seassa.