Tutustuin ensimmäistä kertaa kyttyräloheen (Oncorhynchus gorbuscha) Alaskan kalastusreissullani. Kyttyrälohen alkuperäinen esiintymisalue onkin juuri Tyynenmeren pohjoisosissa, mutta se on ihmisen avustuksella levinnyt myös Pohjois-Atlantille ja valtaa jatkuvasti uusia asuinalueita. Vieraslajina, mutta hyvänä ruokakalana sitä voi surutta pyytää niin paljon kuin jaksaa syödä.
Alaskassa kalaa kutsutaan pink salmoniksi ja se on siellä arvostettu urheilukala, jota on mukava pyytää esimerkiksi perholla. Kyttyrälohen nimi tulee siitä, että ennen kutua koiraalle kehittyy selkään iso kyttyrä.
Viime vuosina kyttyrälohet ovat levinneet vauhdilla Pohjois-Norjan jokiin ja myös Suomesta lajia on tavattu ainakin Tenossa, Näätämössä ja Inarijoessa. Lajista erikoisen tekee se, että sen elinikä on vain kaksi vuotta ja siitä esiintyy parillisia ja parittomien vuosien kantoja.
Suurin osa kaloista on kuitenkin parittomien vuosien kantoja ja tänä kesänä Pohjolan jokiin on odotettavissa kyttyrälohien massiivinen nousuvaellus. Kantojen räjähdysmäistä kasvua on yritetty säädellä erilaisilla rysillä ja verkoilla, mutta esimerkiksi Tenojokeen pääsi toissa vuonna nousemaan arvioiden mukaan lähemmäs 150 000 kyttyrälohta.
Kantojen kasvun syitä ei tiedetä, mutta sen on arveltu liittyvän viime vuosien poikkeuksellisen lämpimiin kesiin pohjoisessa. Kala kasvaa 40–60 cm pituiseksi ja painaa 1–2,5 kg. Kyttyrälohen haitallisuutta Atlantin lohen kannoille ei vielä täysin tiedetä, mutta tätä vieraslajia ei saa päästää takaisin vesistöön, jos sellaisen saa.
Jokainen Lapin matkaaja voi siis osallistua talkoisiin ja lajin runsaan lukumäärän ja aggressiivisuuden takia se on jännittävä saalis vaikkapa lasten kanssa kalastettuna.
Kalastuspaikat
Kyttyrälohta eli norjaksi pukkellaksia nousee jo lähes kaikkiin Norjan lohijokiin, ellei sitä ole estetty padolla tai muilla keinoin. Erityisesti Pohjois-Norjassa lajia esiintyy paljon. Lohijoissa kyttyrälohen kalastukseen tarvitaan yleensä lohenkalastusluvat, ellei jotain poikkeuslupaa ole myönnetty, mutta jokisuiden läheisyydessä merellä ja osassa jokisuistoja saa kalastaa ilman lohenkalastuslupia.
Omalla reissullamme palasimme tunturista lohen perhokalastusreissulta ja yövyimme muutaman yön Tenojokilaaksossa. Teimme päiväreissuja Varangin niemimaalle ja kalastelimme kyttyrälohia jokisuissa ja merenrannalla. Parvet on helppo nähdä, koska ne ovat niin valtavan kokoisia, että vesi suorastaan kiehuu, kun lohet nousevat jokisuuhun. Lisäksi paikalla on usein paikallisia tai turisteja virvelöimässä, joten paikat näkee jo auton ikkunasta ohi ajaessa.
Nousu ajoittuu Pohjois-Norjassa heinäkuulle
Kellonajalla ei kalojen ottihalukkuuden kanssa tuntunut olevan merkitystä, mutta kannattaa katsoa vuorovesitaulukkoa netistä (esimerkiksi tide-forecast.com) ja ajoittaa kalastus siihen, kun nousuvesi alkaa tai on alkanut. Silloin parvet nousevat jokisuuhun ja jokiin nousuveden mukana.
Laskuveden aikaan parvet taas ajautuvat kauemmas merelle, jolloin niitä oli vaikeampi tavoittaa. Ennen kuin menet jokisuistoon heittelemään, niin selvitä kuuluuko se johonkin lohilupaan vai saako siinä kalastaa ilmaiseksi. Tarvitset lohijoilla Norjan valtion kalastuskortin, desinfiointitodistuksen ja paikallisen lohiluvan. Merellä kalastus on maksutonta.
Kalastustekniikat
Havaitsimme omalla reissullamme lukuisia parvia ja vaikka parvessa oli satoja kaloja, niin eivät ne ihan mihin tahansa ottaneet. Paikalliset yrittivät saada kaloja erilaisilla perinteisillä norjalaisilla lohilusikoilla heikolla menestyksellä ja silloinkin kun saivat kalan, niin kyttyrälohi on yleensä tarttunut vahingossa kiinni ulkoapäin.
Alaskan reissulla opin, että kyttyrälohet pitävät kirkkaista väreistä ja erityisesti pinkistä ja punaisesta ja myös metallinsininen sekä kirkkaan vihreä ovat toimivia värejä. Saimme kaloja ihan tavallisilla matojigeillä, mutta parhaiten toimivat pienet liitsit ja erityisesti perhovavalla heitetyt värikkäät liitsit.
Viehettä tärkeämpää on oikea uittotekniikka, kyttyrälohet eivät juurikaan reagoineet suoraan kelaukseen tai jigien uittamiseen perinteisellä hitaalla ahvenenkalastusuitolla, vaan jigin tai liitsin tulee syöksähdellä reilusti ylös-alas suunnassa ja vajota hitaasti, mutta mahdollisimman pystysuoraan.
Liian raskaat jigipäät eivät siis ainakaan meillä toimineet. Paras yhdistelmä oli perhovavalla pintasiimalla heitetty liitsi, jota nyki voimakkaasti ja antoi leijata alas. Yhdistelmä oli niin tappavan tehokas, että lähes joka heitolla oli kala kiinni. Heittosuunta jokisuistossa oli poikkivirtaan ja perhon annettiin lipua viistosti parven edestä.
Välineet
Haspeliksi riittää 1000–2000 kokoluokan kela ja kevyt 9–10-jalkainen meritaimenvapa, koska kalat eivät juuri yli kolmen kilon painoisiksi kasva. Siimaksi 0,15 mm kuitusiima. Mutu-liitsit olivat toimivia ja ihan tavallinen 5–6 cm pituinen sirppipyrstöinen matojigi toimi hyvin.
Perhosettinä käy hyvin esimerkiksi #6 tai 7-luokkainen setti, jolla kotivesillä on pyytänyt meritaimenta ja kelluva siima.
Ei käy kalliiksikaan reissu, jos sattuu vaikka lapsilta muutama viehe jäämään pohjaan tai kalan suuhun. Juuri nousseet kalat antavat kuitenkin tiukan vastuksen siiman päässä ja tekevät komeita hyppyjä ja syöksyjä, joten niitä oli todella hauskaa väsytellä.
Herkullinen ruokakala
Kyttyrälohet kuolevat kudun jälkeen ja ne siis käytännössä mätänevät jokeen. Tämän takia moni ajattelee kyttyrälohen olevan huono ruokakala ja se sitä onkin, jos se on ollut joessa kauemmin. Mikäli kyttyrälohen saa merestä tai jokisuusta, juuri kun se on juuri noussut jokeen, niin sen liha on todella punaista ja se on ruokakalana todella hyvä.
Paistoimme saamiamme lohia pannulla, teimme uunilohta ja pakastimme mätiä ja söimme sitä pakastuksen jälkeen – kaikki erittäin herkullisia kalaruokia. Jos saat siis kyttyrälohen ja se on edelleen kirkas ja hopeinen, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla sitä ruokakalana, ei Atlantin lohen veroinen, mutta voittaa kaupan kirjolohen kirkkaasti.
Pidempään joessa olleet kalat kannattaa tappaa ja hävittää. Norjassa kalapaikkojen lähellä on erikseen kyttyrälohille tarkoitettuja ”roskiksia”, joista sinne jätetyt kalat kerätään.
Jos olet suuntaamassa heinäkuussa Lappiin ja Pohjois-Norjaan lomareissulle, niin pakkaa mukaan virvelit ja/tai perhovälineet, rasiallinen liitsejä ja jigejä ja harrasta mukavaa sekä hyödyllistä hoitokalastusta.
Kyttyrälohi, pukkellaks, pink salmon
Alkuperäinen asuinalue Tyynenmerenpuoleinen Aasia ja Pohjois-Amerikka. Venäläiset ovat istuttaneet sitä Vienanmereen ja Muurmannin rannikolle 1950-luvulta asti. Kyttyrälohen levinneisyys kattaa laajasti koko Norjan rannikon.
Kalan yleisin koko on 1,5–2,5 kiloa ja sen erottaa Atlantin lohesta suurista, ovaaleista täplistä sekä pienistä suomuista. Kutuaikana koiraalle kehittyy helposti tunnistettava selkäkyttyrä sekä koukkuleuka. Kudun jälkeen kaikki yksilöt kuolevat. Juuri jokeen noustuaan tai merestä pyydettynä herkullinen ruokakala eli papitus on tämän lajin kohdalla enemmän kuin suotavaa.
Norjan valtion kalastuksenhoitomaksu: https://fiskeravgift.miljodirektoratet.no
Teksti MIKKO REHTILÄ Kuvat MIKKO REHTILÄ & KALASTUS-LEHDEN ARKISTO
