Lokakuu on kuhan kalastajan kannalta todella hieno kuukausi. Vedet ovat viilenneet ja kuhat tankkaavat hurjasti talven varalle. Syksyn kuhan kalastus poikkeaa kuitenkin selvästi kevätsesongista kalastussyvyyden osalta. Tässä artikkelissa kerrotaan vinkkejä kuhan perinteiseen heittojigaukseen.
Syyskuhan jigaajan löytää usein syvien salmipaikkojen liepeiltä. Kuhat hakeutuvat suurin joukoin parveutuvien pikkukalaparvien perässä ahmimaan evästä talven varalle. Kaloja löytyy myös sisälahtiin johtavien syvempien alueiden reunamilta kuten myös syviltä savipohjaisilta pakoilta. Syyskuhat ovatkin usein todella hyvässä lihassa ja ovat siiman päässä ärhäkämpiä kuin kuturasituksen jälkeen keväällä.
Kuhia voi olla pienellä alueella hurjia määriä
Kuhien parveutuessa voi kaikuluotain näyttää hurjalta. Pitkulaiset ”banaanit” ruudussa ovat varma merkki kuhista. Kun lisäksi vielä näkyy paljon pieniä kohteita, voit olla varma, että olet oikeassa paikassa. Kaikuluotain onkin olennainen työkalu eikä taivasankkurilla varustettu keulasähkömoottori ole ollenkaan ylivarustelua. Kalastuksesta tulee tehokkaampaa kun ankkuria ei tarvitse erikseen nostella.
Toki tavallisellakin ankkurilla pärjää, jos paikka ei alituiseen vaihdeta. Kuha on onneksi siitä kiitollinen kala, että niiden löytämisen jälkeen ei paikkaa yleensä tarvitse hirveästi muuttaa kuin ihan muutaman sadan metrin säteellä eri heittokulmien ja syvyyksien takia. Kun kuhat löytyvät, saalista voi tulla erittäinkin runsaasti ja siksi ravinnoksi otettavan saaliin kanssa kannattaa olla tarkkana, ns. lihalaatikkokalastus ei ole kenenkään etujen mukaista, varsinkaan kalakantojen.
Kokeile aktiivisesti erilaisia jigejä ja painoja
Sopiva syvyys on syyskuhapaikassa noin 5-20 metrin välillä. Aivan matalasta alle kolmen metrin vedestä niitä ei kannata etsiä. Pääasiallinen ottisyvyys on 6-10 metrin välillä. Yli 10 metristä jigaus rupeaa muutenkin olemaan jo melko tunnotonta.
Nykyisin kuhaa heittojigataan aktiivisesti erilaisilla pitkulaisilla shad-tyyppisillä jigeillä, joiden pituus vaihtelee 10-15 sentin välillä. Vertikaalijigauksessa käytetään vielä tätäkin suurempia jigejä. Jigirasiaan kannattaa kuitenkin pakata myös pienempiä kalajigejä sekä varmuuden vuoksi pari ”vanhan liiton” toukkajigiä, sillä joinain hetkinä ne ovat pelastaneet päivän.
Keltaisen ja vihreän eri sävyt sekä tummat salakkavärit ovat sellaisia, joilla on hyvä aloittaa. Jos kala syö hyvin, värillä ei ole silloin niin merkitystä. Heikolla syönnillä kannattaa ennemmin aloittaa aktiivinen värien etsiminen kuin tahkoa samalla pitkiä aikoja. Joskus otti voi olla kiinni vain pienestä värivivahteen tai sävyn vaihtamisesta. Vedenkestävien tussien mukana pitäminen ei ole turhaa kikkailua vaan huonolla syönnillä pienen huomiovärin lisääminen saattaa avata pelin.
Värin lisäksi jigin painolla on suuri merkitys
Kokeneiden jigaajien mukaan kuha pitää hieman hitaammin uivasta jigistä, jolloin voidaan käyttää pykälää kevyempiä painoja tai saada fluorocarbon-perukkeella se tarvittava leijunta. Perussääntönä on hyvä muistaa seuraava: kuhan jigaajan tulee löytää hyvä pohjatuntuma, mutta tulee kalastaa mahdollisimman kevyellä jigipäällä.
Kova tuuli tai virta salmipaikoissa hankaloittavat kevyemmällä päällä kalastamista, mutta kannattaa silti pitää paino aisoissa. Salmipaikoissa voi arvioida virtauksen suunnan esimerkiksi reimarista ja heittää vastavirtaan. Pohja löytyy helpommin ja kalastus on mukavampaa.
Kalastustekniikka perinteisessä kuhan heittojigauksessa
Aloita kelaaminen heti kun tunnet jigin osuvan pohjaan, jotta saat tuntuman jigiin. Kun siima on tiukalla, kelaa muutama kammenkierros. Kelauksen aikana jigi nousee pohjasta ylös. Kun kelaus pysäytetään, jigi vajoaa pohjaa kohti. Kun jigi saavuttaa pohjan, siima löystyy.
Siimaa tarkkailemalla ja rauhallisella kelauksella voidaan jigiä uittaa helposti pohjan tuntumassa. Kala nappaa usein siinä vaiheessa, kun jigi alkaa vajoamaan alaspäin tai se on saatu ns. loppuliukuun veneen lähelle.
Toisinaan siima vaan tiukkenee laiskasti. Silloin vastaisku annettava viipymättä. Nosta vapa pystyyn ja kelaa ripeästi niin, että siima pysyy tiukalla. Huonolla syönnillä on hyvä kokeilla myös raahaustekniikkaa, jossa jigiä kelataan laiskasti raahaten pohjassa tehden välillä pieniä pomppuja.
Kalastusaika ja olosuhteet
Lokakuussa valoisaa aikaa on huomattavasti vähemmän kuin keväällä. Kuhan tankatessa talven varalle löytää isosta parvesta aina aktiivista kalaa. Syksyllä siis tehokasta aikaa on koko valoisa aika, eikä kannata unohtaa sitä kuuluisaa viimeisen valon hetkeä, jolloin syönti on välillä äitynyt todella hurjaksi.
Olosuhteiden suhteen syvältä jigattava kuha ei ole kovin kranttu. Koska kalastus perustuu aistiärsytykseen syönnöstävälle kalalle, joka esiintyy isona massana, on vain ajan kysymys milloin vapa taipuu. Avaimena onneen onkin kalojen paikallistaminen kaikuluotaimen avulla, jolloin ilmanpaine tai vedenkorkeus eivät ole kovin merkittäviä tekijöitä. Ainoastaan silloin kun vedenkorkeus nousee tai laskee paljon, se aiheuttaa salmiin virtausta, joka taas houkuttelee ravintokalaa. Tämä ilmiö tosin tapahtuu käytännössä vain merialueella. Järvillä kovatuulinen päivä lisää virtausta salmipaikoissa.
Syvältä kalastus ja kalan vapautus
Kuha ja ahvenkalat yleensä ovat umpiuimarakkoisia. Niillä paine säädetään vain verenkiertoon erityisen kaasurauhasen kautta, mikä on hidas tapa tasata painetta. (Esimerkiksi lohella on avouimarakko, joka mahdollistaa paineen tasauksen hyvinkin nopeasti nielun kautta).
Kun kuhia pyydetään yli 10 metrin vedestä, on paineen vaihtelu erittäin suurta. Tästä johtuen nopeasti ylös kelattu kala ei välttämättä selviä vapautettaessa. Kannattaakin siis miettiä ottaako mitan täyttävät kalat kohtuudella ruokakaloiksi. Alamittaisen kohdalla hidas ylösotto edesauttaa selviytymistä, toisaalta välillä voi olla vaikea tuntea kalan kokoa.
Välineet
Kuhan jigaukseen suositeltavin vapa on noin 6-7 jalkainen, 1/3 toiminen ja napakka-aihoinen. Napakkuus on tartutuksen kannalta kaikkein tärkein ominaisuus. Liian löysällä vavalla tulee paljon karkuutuksia. Kelaksi sopii hyvin takaliikketön haspeli noin 1500-2000-luokassa. Mikäli kalastaa paljon, kannattaa satsata laadukkaaseen kelaan. Siimaksi noin 0,10-0,15 mm kuitusiima. Väriksi kannattaa valita keltainen tai oranssi, jotta tärpit pystyy lukemaan siimasta paremmin. Jigin ja siiman väliin sidotaan vielä noin 0,40 mm paksuinen fluorocarbon-peruke rauhoittamaan uintia ja suojaamaan siimaa kiviltä.
Perussuositus jigipään painoista
5 g = 1,5-2 m
7 g = 2-3 m
10 g = 3-5 m
12 g = 4-6 m
15 g = 6-12 m
20 g = 12-18 m
25 g = yli 18 m
Tämän luettuasi olet teorian suorittanut. Sitten onkin aika siirtyä käytäntöön!
