Monelle kalastajalle lapinreissu on kesän tai jopa koko vuoden kohokohta, matka, jota odotetaan pitkän tovin, usein jo edellisen reissun päätyttyä. Odotettua lomaa ei ilman painavaa syytä jätetäkään tekemättä.
Yleisin syy odotetun reissun väliin jättämiseen lienee perhe. Varsinkin ruuhkavuosien aikana perhe vaatii työn lomassa oman aikansa ja saattaakin käydä niin, että reissu pohjoiseen jää tekemättä koska lyhyttä lomaa ei haluta viettää ilman perhettä tai ainakaan se ei ole toivottua. Mutta entä jos reissu toteutettaisiin yhteisenä perhematkana?
Huolellinen suunnittelu on kaiken a ja o
Tyttäreni oli jo muutaman vuoden ajan kinunnut mukaan Lappiin. Toistaiseksi olin ollut sitä mieltä, että hän oli liian nuori, ei jaksaisi pitkiä kalapäiviä tai sietäisi hyttysiä. Nyt hänen ollessa pian 12-vuotias, päätin, että hän oli tarpeeksi kestääkseen sateen, yöpakkaset, hyttyset, patikoinnin, pitkät päivät ja telttayöt.
Perheeni on pieni, minun lisäkseni siihen kuuluu vain vaimoni ja 11-vuotias tyttäreni. Tämä helpotti niin reissun suunnittelu- kuin toteutusvaihettakin. Suunnittelu on tärkeä osa jokaista lapinreissua, mutta kun perhe lähtee mukaan kairaan, on huolellinen suunnittelu niin viihtyvyyden kuin turvallisuudenkin kannalta elintärkeää.
Yhdessä suunnittelua
Rupesimme yhdessä pohtimaan reissun toteutusta jo loppusyksystä. Hyttyset ja sääolosuhteet askarruttivat vaimoani eniten. Pitkää ja raskasta rinkkavaellusta ei toivottu ja siksi päätin kysyä yhteistyötaholtani Arctic River Companylta pakettia, johon kuului helikopterikuljetus kohteeseen ja kumivene, jolla voisimme meloa jokea pitkin.
Kohteeksi valikoitui reilun 500 metrin korkeudella sijaitseva keskisuuri joki, josta minulla on entuudestaan kokemusta. Tekstiviestit toimivat monin paikoin ja siellä uiskentelee niin taimenta kuin rautuakin.
Kalastusvälineiden huolellinen pakkaaminen on keskeisen tärkeää
Perillä on myöhäistä huomata, että teltta tai jokin muu tärkeä varuste on unohtunut kotiin. Otin sen yksin vastuulleni selkeyttääkseni pakkaamis- ja hankintavaihetta. Näin tietäisin varmuudella mitä on pakattu ja mihin.
Ostimme makuualustoja, vaelluskenkiä, kahluuvälineitä ja retkimuonaa, jotka pakattiin hyvissä ajoin reppuihin. Enkä unohtanut mitään muuta elintärkeää kuin oman kahluutakkini, jonka taskuissa oli kaikki reissun perhot. Onneksi huomasin tämän katastrofaalisen mokan jo siirtymävaiheessa, viettäessämme pari yötä Pohjanmaalla vanhempieni kesämökillä.
Pikainen soitto perhetutulle, joka kävi hakemassa eteisen lattialle jääneen takin, josta Hämeen Tavarataxi toi sen jo samana yönä mökille. Loistavaa palvelua, jota ilman reissu olisi ollut floppi jo alusta alkaen. Iso kiitos niin Hämeen Tavarataxille kuin Tanelillekin.
Sataa, sataa ropisee
Kopterikentälle päästessämme satoi kaatamalla. Pakatessamme varusteita helikopteriin satoi. Laskeutuessamme joelle satoi. Telttoja pystyttäessä satoi. Pahin mahdollinen alku. Jos jotain toivon pohjoisen reissulta on se, ettei leiriä pystyttäessä sataisi. Nyt näin ei ollut.
Pystyttäessäni leiriä yksi telttakaari katkesi tyttären teltasta, tehden siitä käyttökelvottoman. Noh, onneksi toiseen telttaan mahtuu kolme henkeä, nukkuisimme siis tämän reissun ajan kolmistaan. Söimme illallista sateessa ja painuimme ainokaiseen telttaan nukkumaan.
Aurinkopläkä
Aamulla sade oli lakannut, mutta taivas oli raskas ja pilvinen enteillen lisää vettä. Keli oli kuitenkin peilityyni ja kalat pintoivat syöden päivänkorentoja. Olisin mieluusti jättänyt aamiaisen väliin, mutta perheelle tätä ei kannattanut edes ehdottaa.
Paistoimme pekonit ja munat ja suunnittelimme päivän sävelet. Kulkisimme kumiveneellä alavirtaan tutustuen alueeseen samalla kalastellen. Tässä vaiheessa täytyy selventää, ettei vaimoni kalasta. Ei heiton vertaa. Kalastaminen on hänen mielestään tylsää. Tyttäreni onneksi pitää perhokalastamisesta mikä lisäisi kalastusaikaa omallakin kohdallani.
Olihan meidän toki tarkoitus syödä kalaa joka päivä. Minä olen perheessämme ainoa, jonka ajantaju katoaa täysin kalastaessa niin, että ruokailu ja kaikki muukin unohtuu varsinkin jos kala syö.
Meloimme hitaasti alavirtaan, nautiskellen jokiluonnosta
Aina silloin tällöin pysähdyimme kalastamaan, vaikka kylmä tuuli olikin noussut vieden kalojen syöntihalut mukanaan. Jossain vaiheessa perhe ilmoitti, että kohta olisi ajankohtaista kiehauttaa vedet Trangialla ja syödä pussilliset retkimuonaa. Samaan aikaan tuuli tyyntyi ja pilvet hälvenivät päästäen auringon esiin. Suvanto räjähti eloon.
Tuikkeja oli kaikkialla, isojakin kaloja. Pinturia kiinni ja sitä vietiin heti. Nätti, reilun 50 cm pituinen taimen näytti kaikki temppunsa ennen haaviin ja papille päätymistään. Illallinen oli turvattu. Olin jatkamassa kalastusta, kun minulle ilmoitettiin, että nyt kun meillä oli ruokakala, olisi lounaan vuoro. Heti. Turhaan yritin selittää, että aurinkopläkä on näillä main yleensä lyhyt hetki, jolloin kannattaa kalastaa kuin henki olisi siitä kiinni.
Melontaa ja kevyttä vaeltamista lasten kanssa
Meloimme rantaan ja teimme sapuskat. Jo ennen kuin olimme ehtineet syödä loppuun, tuuli palasi tuoden mukanaan sateen. Maakuntasateen. Se siitä sitten, meloimme takaisin ylävirtaan. Leiriin palattuamme valmistin päivän ainoasta kalasta kaikille maittavan illallisen, jonka jälkeen olikin jo aika mennä yöpuulle. Olisi voinut kalastaa sen lyhyen hetken, mutta näin tällä kertaa.
Seuraava aamu oli tuulinen, kolea ja sadetta enteilevä
Meloimme toistamiseen alavirtaan pysähtyen aina välillä kalastamaan. Saimmekin muutamia taimenia ja rautuja. Palasimme leiriin hyvissä ajoin, valmistimme ruokaa ja lueskelimme kirjoja teltassa.
Aamulla heräsin ajoissa ennen muuta perhettä ja valmistin joka aamuisen tukevan aterian pekonista ja kananmunista tyynessä auringonpaisteessa. Syötyämme lähdimme kävelylle rinteeseen ja noin kolmen kilometrin patikoinnin jälkeen pysähdyimme purolle, jossa pidimme pienen tauon ja ihailimme maisemia. Hyttysiä oli rinteen koivikossa aika lailla ja yllätyin kun niistä ei juurikaan kuulunut valitusta, olivathan hyttyset olleet yksi reissua edeltävistä peloista.
Leiriin palattuamme söimme ja lähdimme hetkeksi kalaan, olihan meidän saatava illalliskala myös tänään. Otimme eräksi kauniin nymfiä puraisseen raudun.
Voiko vaeltaminen olla perhokalastusta hauskempaa?
Neljäs päivä oli sateinen ja tuulinen. Vaimo ja tytär painuivat heti aamiaisen jälkeen telttaan kirjoihinsa uppoutuen. Itse en jaksanut teltassa maata vaan puin kalastuskamppeet ylleni ja vietin koko päivän viskoen isoa streameria taimenille. Mitään juhlasyöntiä ei kuulunut, mutta sain muutamia kaloja, joista yksi lähti taas eräksi.
Koska naisosastomme vietti melkein koko neljännen päivän teltassa päätimme viidentenä aamuna meloa alavirtaan muutaman kilometrin matkan ja jatkaa sen jälkeen jalan erään matalahkon tunturin laelle. Kävelymatkaa tulisi noin neljä kilometriä suuntaansa ja maasto olisi alkuun soinen, joten hyttysiä olisi odotettavissa.
Pettymykseksemme hillat eivät olleet vielä kypsiä, mutta käveleminen ylämäkeen sujui hyvin raikkaan tuulen ansiosta. Hiki silmiin valuen ja räkkä ympärillä pörräten pääsimme lopulta tunturin laelle, josta oli hieno näkymä jokilaaksoon.
Nämä ovat niitä asioita, joita en tarpeeksi usein ehdi itse kokemaan, kun kaikki aika menee kalastukseen. Hieno kokemus perheen kanssa ja tyttäreni ilmoittikin tylysti, että vaikka perhokalastus onkin ihan kivaa, on luonnossa liikkuminen ilman vapaa kuitenkin enemmän hänen heiniään. Nähtyään isänsä hulluudenkiillon silmissä aina kalastusmahdollisuuden tarjoutuessa joudun myöntämään, että ymmärrän häntä varsin hyvin.
Viimeinen päivä
Viimeinen kokonainen päivämme alkoi aurinkoisena ja tyynenä, joten käppäilimme hetimiten aamiaisen jälkeen lähijärvelle katsomaan, olisiko siellä pinnasta syöviä kaloja. Olihan niitä, mutta harmillisen pieniä. Päivällisen jälkeen meloimme vielä kertaalleen alavirtaan ruokakalan toivossa mutta tuuli pilasi taas kalastuksen. Jäisimmekö viimeisenä iltana vaille ruokakalaa?
Palasimme ylävirtaan ja päätin kalastaa leirin edustan nilkansyvyisen suvannon, josko sieltä löytyisi joku epätodennäköinen taimen. Heti kun pääsin pelipaikoille näin pienen, varovaisen tuikin. Heitin ja kala imaisi perhon heti. Noin 50 cm pituinen kala pääsi jatkojalostukseen.
Suvannossa kalat jatkoivat tuikkimistaan mutta päätin, että nyt olisi hyvä aika tehdä nuotio ja nauttia perheen kanssa viimeisestä yhteisestä illastamme erämaassa.
Lopputunnelmia
Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja mukava vaikka kelit eivät tällä kertaa suosineetkaan. Kalastusta toki oli murto-osa siitä mihin olen tottunut, mutta toisaalta oli mukavaa viettää laatuaikaa perheen kanssa kevyen vaeltamisen, ruoanlaiton ja luonnossa oleskelun merkeissä.
Oli hienoa nähdä, miten perhe nautti pohjoisen ainutlaatuisesta luonnosta, joka vei oman sydämeni jo vuosia sitten. Onnistuneesta reissusta kertoo sekin, että tyttäreni haluaisi takaisin Lappiin jo ensi kesänä, vaimo ei ehkä niin pian mutta jossain vaiheessa kuulemma kuitenkin. Ensi kerralla hekin ovat jo kokeneempia ja tietävät hieman paremmin mitä odottaa. Väittäisin ettei tämä ollut viimeinen kerta pohjoisessa perheen kanssa.
Huomioitavia asioita kun lähtee erämaahan perheen tai muiden kokemattomien ihmisten kanssa
- Tehkää suunnitelmat hyvissä ajoin – minkä tyyppinen kohde, mahdollinen puhelinverkko, kuinka vaikeakulkuinen maasto
- Varmista, että kaikilla on tarvittavat varusteet mukana
- Varaudu siihen, että kalastus ei välttämättä ole etusijalla, vaan muihinkin yhteisiin aktiviteetteihin kuten vaeltamiseen, melomiseen tai marjastukseen kannattaa varautua
- Totuutta ei kannata kaunistella vaan kertoa rehellisesti etukäteen ilmastosta, hyttysistä ja maastosta
- On parempi, ettei matka toteudu ollenkaan kuin että perillä todetaan paska paikka, en poistu teltasta koko reissun aikana
- Kärsivällisyyttä todennäköisesti tarvitaan, kun omia intohimoja ei pääse toteuttamaan totuttuun tapaan
Teksti ja kuvat MIKEY SARELIN
