Kehittynyt kaikuluotainteknologia yhdistettynä täsmävertikaalijigaukseen ovat avanneet maamme tuhansien järvien potentiaalin niin kuhan kuin hauenkin suhteen aivan uuteen valoon. Itse luodatut syvyyskartat, tehokkaiden kaikutaajuuksien hyödyntäminen ja aivan viimeisempänä Live-kaikuluotauksen mukanaan tuomat hyödyt ovat näkyneet sosiaalisen median saalistilastoissa.
Täsmävertikaalijigaus tarkoittaa käytännössä kalan etsimistä luotaimella ja jigin tarjoamista sille vasta sitten kun kala on havaittu. Kalastusmuoto vaatii paljon tunteja vesillä, sillä kalat on ensin etsittävä vesistöstä ennen kuin niille voidaan ruveta tarjoamaan jigejä.
Samoin on varottava, ettei aja suoraan kalojen päälle, sillä etenkin kuha aistii veneen monenkin metrin päästä ja lähtee väistämään, joka voidaan parhaimmillaan havaita luotaimesta.
Kohtuuhintainen kaikuluotain vertikaalijgaukseen:
Sopivan kohteen etsintä
Löytääkseen suurhaukia –tai kuhia on hyvä tutustua hieman karttoihin, joita jo ollaan luodattu. Esimerkiksi C-Map Genesis:n tai Navionicsin verkkopalveluista löytyy huomattava määrä eri kohteista luodattuja tarkkoja syvyyskarttoja, joita eri karttapalveluiden käyttäjät ovat luodanneet.
Ei siis kannata lähteä sokkona paikoille vaan tutustua etukäteen paikkoihin. Suositun karttavalmistaja Navionicsin kaikille avoin palvelu löytyy osoitteesta webapp.navionics.com
Suurhaukijärven piirteitä
Hyvä suurhaukijärvi on vähällä kalastuspaineella oleva särkikalapitoinen matalahko järvi, jossa on yksi tai useampia muuta aluetta syvempi monttu sekä mahdollisesti järvestä pois virtaava joki tai puro, jota kautta järvi saa hyvin sekä vesi- että kalatäydennystä.
Moni suurhaukijärvi on myös melko rehevä ja vesistön kunto ei välttämättä ole parhain mahdollinen veden ollessa sameaa tai kesäisin sinilevän vaivaamaa. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan haittaa marraskuussa ja kalastaja pääsee nauttimaan vesistöstä ilman leväongelmia.
Millainen on suurkuhajärvi?
Kuha pitää lämpimästä. Lämpimät kesät ovat hemmotelleet niin kuhia kuin ihmisiäkin. Kesät 1997, 1999, 2001, 2002, 2003, 2006, 2010, 2011, 2013, 2014 ja 2018 olivat erittäin lämpimiä ja kesälämpötilojen nousu vaikuttaa kuhien kasvuun positiivisesti, jolloin poikaset kasvavat nopeasti muodostaen vahvan vuosiluokan.
Kuha pitää lämpimistä, sameista ja happirikkaista isoista vesistöistä, joissa on reilusti syvyysvaihteluita. Loka-marraskuussa kuhat siirtyvät syvänteisiin talvehtimaan lämpimämmän veden perässä, joten isoa kuhaa jahdatessa kannattaa tarkistaa, että kohdejärvessä on yksi tai useampi syvänne. Vedenalaiset montut, rinteet ja syvänteiden reunat ovat mainioita vertikaalijigipaikkoja.
Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että siellä missä on isoja kuhia, on myös isoja haukia, eivätkä sattumahauet kuhanpyynnin yhteydessä ole mitenkään harvinaisia ja päinvastoin.
Luotaimista
Kaikuluotain on välttämätön väline. Ilman kaikua täsmävertikaalijigaus on puhdasta hakuammuntaa. Kaikuluotaimenkaan ei pidä välttämättä maksaa tuhansia euroja vaan nykyään peruslaitteen saa muutamalla sadalla eurolla.
Garmin Live -teknologiaa:
Täsmävertikaalijigaukseen sopivat perinteisetkin luotaimet kunhan niissä on riittävän nopea ruudun vieritys, sillä niiden tuottama tieto laahaa hieman jäljessä siihen mitä pinnan alla tapahtuu.
Parhaan ja tarkimman tiedon tarjoavat uudet Garmin Livescope & Lowrance Livesight –teknologiat, joilla viive jää historiaan niiden tarjotessa näkymän siitä mitä tapahtuu juurikin kyseisellä hetkellä.
Pääasia lajissa on kuitenkin, että kaikuluotaimesta näkee kalat ja halutessaan jigin. Kaikki muu (reaaliaikapalkki, viistokaiku, chirp) on hifistelyä, joskin toki hyödyllistä ja käytännöllistä olettaen, että laitteen tarjoamat hienoudet ja toiminnot vaivautuu opettelemaan.
9-tuumainen monitoimiluotain:
Käytäntöön – hauki
Hauen täsmävertikaalijigaaja ei hakeudu matalaan veteen vaan siirtyy suosiolla syvempiin penkanreunoihin, salmiin ja selkävesille, jossa syvyys saa mielellään olla ainakin neljä metriä.
Esimerkiksi uudella Garmin Live –luotaimella hauen pystyy löytämään jo kaukaa usean metrin päästä ja tarjoamaan sille jigiä sen piirtyessä näytölle yhtä aikaa hauen liikkeiden kanssa.
Hauki ei ujostele venettä yhtä paljon kuin kuha ja syvemmässä vedessä oma jigi on helpompi saada kaiun keilaan eikä vitaakaan esiinny syvemmässä vedessä samoja määriä kuin parin kolmen metrin syvyisessä vedessä.
Hauen tunnistaa siitä, ettei se emmi kauaa ennen iskua
Joskus hauki nousee salamannopeasti jopa useita metrejä hakeakseen jigin. Välillä se tosin vaatii varsin aktiivista uittoa iskeäkseen ja se on silloin tällöin myös kohtalaisen tarkka jigin väristä.
Veden syvyys ei tuota ongelmia
Siinä missä liiallinen syvyys on kuhan vertikaalijigaajien alituinen ongelma, hauenkalastajalle ei syvyys ongelmia tuota. Kuha on herkkä vedenpaineen vaihtelulle ja ottaa usein itseensä kun se vedetään pintaan yli kahdeksasta metristä.
Hauki kestää paineenvaihtelua eikä ole moksiskaan vaikka se vinssattaisiin sukkana 12 metrin vedestä, joten tavallaan se on eettisempi kalastuskohde kuin syvältä vertikaalijigattu kuha. Kun suurhauki löytyy syömästä salakoita tai ahvenia 15 metrin syvyisestä salmesta, voi jigin huoletta tiputtaa sen nenän eteen.
Väliveden hauki
Selkävesillä ja salmissa hauki ei suinkaan aina löydy pohjasta. Se ui usein välivedessä tai jopa pinnan tuntumassa, jossa se ajaa särkikaloja, salakka- tai silakkaparvia. Usein se ilmestyy näytölle aivan yksin, ilman että minkäänlaisia syöttikaloja on lähimaillakaan.
Jäykkä vapa, isommat jigit
Hauen pelagisen vertikaalijigaajan varusteet ovat saman tyyppiset kuin kuhassakin, sillä erolla että kaikki on hauenkalastuksessa hieman isompaa.
Hyvä vertsusetti:
https://www.happyangler.fi/fi/tuotemerkit/okuma/savage-gear-okuma-vertical-hyrrakelasetti/p/3654220/
Sopiva siiman paksuus hauen vertikaalijigauksessa on noin 0,12-0,15 mm. Ohuiden siimojen kanssa tulee muistaa, ettei jarrua kannata kiristää aivan tappiin asti, ja että peruke on pakollinen.
Hauenkalastuksessa jigit saavat mielellään olla isommasta päästä. Haukeen kohdistuvassa vertikaalijigauksessa jigit ovat noin 8-10 tuuman välissä, jopa isompiakin.
Kärkipään vertsusetti:
Kalapaikan syvyys, virtaus ja oman veneen liike määräävät käytetyn jigipään painon, mutta 20-40 gramman jigipäät toimivat siten, että lähdetään kevyemmästä liikkeelle ja lisätään tarpeen tullen painoa mikäli jigi laahaa liikaa.
Käytäntöön – kuha
Veden lämpötila ohjaa kuhien sijoittumista, eivätkä kuhat eivät keräänny aina samoihin syvänteisiin talvehtimaan, vaan jonain vuonna ne löytää yhdeltä alueelta ja seuraavana vuonna toiselta. Kuhien keskittymiseen tietyille alueille vaikuttavat luultavasti monet tekijät, mutta keskeisessä roolissa vaikuttaisi olevan veden lämpötila.
Syvähkö vesi ja korkeampi lämpötila ovat kaksi avaintekijää kuhaa etsittäessä marraskuiselta järveltä.
Ravintokalaa on hyvä löytää
Kuha tankkaa rajusti rasittavaa talvea varten ja vaikka se syökin talven aikana, on se ahnaana petokalana aina opportunisti, joka iskee silloin kun on syötävää tarjolla. Kannattaa siis pyrkiä löytämään salakka-, särki-, tai kuoreparvia, joita kuhat ovat harventamassa ja koittaa löytää iso kuha näiden parvien läheisyydestä.
Millaisia jigejä kannattaa tarjota?
Pimeänä marraskuisena päivänä luomuvärit ja jopa varsin mitäänsanomattomat värit eivät ole toimineet ärsytysvärien lailla. Sopiva koko suurkuhalle on reilut 8-10 tuumaa, sillä suurkuha ei juuri kursaile koon suhteen. Isot jigit tuntuisivat ärsyttävän isot kuhat useammin iskuun.
Mainio yleisjigi kuhalle ja hauelle:
Toisinaan jigin joutuu tiputtamaan todella lähelle kuhaa, jotta se reagoisi. Sameissa vesistöissä voi onnistua käyttämällä räminäkuulia jigissä ja uittamalla jigiä eloisasti vain puolisen metriä kalan yläpuolella.
Jigin väri, koko ja presentaatio voivat myös vaihdella paikan kalastuspaineen mukaan. Järvissä, joissa kalastuspaine on kova, kannattaa yleensä tehdä kaikki varovaisemmin ja pienemmin kuin vesistöissä, joissa kalastuspaine on pieni.
