Joulukuussa vesistöt alkavat kauttaaltaan jäätyä aivan lounaisimpia merialueita lukuun ottamatta. On aika avata pilkkikausi. Menneeltä avovesikaudelta voi kuitenkin vielä hyödyntää jigejä hieman toisella tavalla – pilkintään.
Jäältä tapahtuva kuhan ja ahvenen jigikalastus nostanut jatkuvasti suosiotaan avovesijigauksen vanavedessä. Tämä kesäistä vertikaalijigaamista ja perinteistä talvista pilkintää yhdistelevä kalastusmuoto on paitsi hauskaa, niin myös tehokasta, sillä avovesikauden jäljiltä jäänyttä ”käsialaa” voi mainiosti hyödyntää jigipilkinnästä.
Miten ja millä?
Jigipilkintä on käytännössä jigaamista ilman heittämistä. Kuhan kohdalla vavalla erittäin suuri merkitys esimerkiksi vastaiskun ja kalan tartuttamisen kannalta. Ahvenen suhteen vavalla ei ole niin paljon vaatimuksia, sillä ahvenen pienempi koko ja pehmeämpi suu on vastaiskun suhteen armollisempi.
Kuhan jigipilkkivavan tulisi olla ennen kaikkea jämäkkä, mutta myös tunnokas, jotta pienetkin tärpit tulee huomattua. Tavallinen pilkkivapakin käy hyvin, kunhan siinä on selkärankaa kuhan tartuttamiseen. Myös tosi jämäkät lähinnä tasuripilkintään tehdyt vavat ovat todella hyviä.
Kelalla ei ole niin suurta merkitystä kuin vavalla, kunhan jarrun saa riittävän tiukalle myös pakkasessa, jotta kala ei saa siimaa puolalta ja tarttuu hyvin. Kesäkäytössä olevat hyrräkelat, joita on käytetty vertikaalijigauksessa, kelpaavat tähän varsin hyvin.
Siimat
Noin 0,15-0,18 mm laadukas kuitusiima on toimiva myös talvikäytössä. Ohuempi siima ei kuljeta vettä niin paljoa kuin paksu ja jigin uitto on helpompaa. Hauki- ja kivivaaran takia on hyvä sitoa perään noin 50-70 cm paksu fluorocarbon-tapsi. Fluorocarbonin paksuus saa olla noin 0,50-0,60 mm, sitä paksummat ovat jo liioittelua.
Hyvä fluorocarbon: https://www.happyangler.fi/fi/tuotemerkit/daiwa/daiwa-prorex-fluorocarbon/p/3382615/
Jigit, päät ja stinger-koukut
Etenkin talvinen kuha saattaa olla vielä kesätunnelmissa olevaa kuhaakin nirsompi väreistä ja uinneista. Siksi jigejä ja värejä on hyvä varata reilusti mukaan. Jos tavoitellaan vain ahventa, voidaan suosiolla jättää isoimmat koot pois eikä stinger-koukkujen tarvekaan ole mikään ehdottomuus.
V-pyrstöiset vertikaalijigit ovat erittäin toimivia kuhan jigipilkinnässä, mutta perinteisemmät lapiopyrstöisilläkin on hetkensä. Hyvät kokoluokat ovat kuhalle noin 9-15 cm ja ahvenelle 7-10 cm. Huonolla syönnillä jigin koon pienennys saattaa saada passiivisenkin kalan iskemään.
Väreistä on hyvä aloittaa mahdollisimman luomulla ja vaihtaa erilaisiin ärsyväreihin, mikäli luomuilla ei ala kalaa kuulumaan. Kirkkaalla on hyvä käyttää räikeitä kirkkaita värejä ja pimeällä kelillä tummia värejä.
Jigipään suhteen ei kannata turhaa kikkailla, vaan käyttää pyöreää nuppia sopivalla koukkukoolla, esimerkiksi 7 g / 4/0 tai 10 g / 4/0. Alle viiden metrin veteen painona 5-7 g. Stinger-koukut sopivat parhaiten 12 cm tai isompiin jigeihin. Stinger saattaa olla päivän pelastaja silloin kun kuha vain käy napsimassa pyrstöä. Tarkka kalastaja huomaa nakerruksen ja nykäisee stingerin kuhan leukaan.
Esimerkiksi Eumer on tuonut tälle kaudelle Saira-jigipilkit ja myös Orkat ovat olleet toimivia. Lisätietoa: https://www.happyangler.fi/fi/kalastus/pilkkiminen-ja-talvikalastus/tasapainopilkit-ja-madepilkit/jasu-saira-5-cm-jigipilkki/p/3738601/
Pilkkikaikuluotain on ehdoton varuste
Luotain tuo luottoa kalastukseen ja tekeminen muuttuu luotaimen myötä paljon mielenkiintoisemmaksi kun voi tarkkailla mitä jään alla tapahtuu. Kuhan löytäminen ilman luotainta onnistuu, mutta silloin pitää olla äärimmäisen hyvää paikkatietoa.
Usein kuhat uivat irti pohjasta tai välivedessä, jolloin kalastetaan liian läheltä pohjaa tai kalojen alta. Hienointa on, että kaikuluotaimen avulla näkee miten kuha nousee kohti jigiä ja miten se reagoi siihen. Hylkyjen perusteella saa vinkkiä milloin pitää vaihtaa väriä tai kokoa.
Pilkkikaikua valitessa tulisi luotaimen pystyä erottelemaan kalat tarkasti, näyttämään pohjan rakenteet sekä olla virrankulutukseltaan maltillinen. Hyviä pilkkikaikuja löytyy esimerkiksi Lowrancelta, Raymarinelta ja Garminilta. Sopiva näytön koko on noin 5-7 tuumaa.
Hyviä vaihtoehtoja pilkkikaiuksi eri hintaluokissa:
https://www.happyangler.fi/fi/tuotemerkit/raymarine/raymarine-dragonfly-pilkkisetti/p/3548115/
Onko anturilla väliä?
Pilkkikaiuissa voidaan käyttää, kuten venekaiuissakin, erilaisia antureita kalastajan mieltymyksistä riippuen. Perinteinen 2D-teknologia perustuu anturin lähettämään yhteen pulssiin yhdellä taajuudella, joka useimmiten on 83kHz tai 200kHz.
2D:llä pohjasta ja kaloista saa jo kohtuullisen hyvän käsityksen, mutta pilkkikaiuissakin yleistynyt CHIRP-teknologia (Compressed High-Intensity Radiated Pulse – pakattu voimakas säteilevä pulssi) suodattaa pois enemmän virheitä.
CHIRP-anturin lähettämä pulssi sisältää yhden taajuuden sijasta kokonaisen taajuusalueen. Näin esimerkiksi keskitaajuus-CHIRP (80-130 kHz) ja korkeataajuus-CHIRP (130-210 kHz).
CHIRPin etu on se, että se lähettää jatkuvasti monia taajuuksia korkeista mataliin ja jatkuva lähetys monilla taajuuksilla takaa, että CHIRP-anturi tuottaa huomattavasti enemmän tietoa luotaimen prosessorin käsiteltäväksi. Kalastaja hyötyy tarkemmasta näkymästä.
Pilkkikaiun anturin kanssa tulee olla huolellinen
Anturi välittää parhaiten tietoa kun se sijoitetaan jään reunan alapuolelle, jolloin avannon reunat eivät rajoita luotausta. Kelluvilla pallomaisilla antureilla varustetut Lowrancen Fish Hunter ja Deeper Chirp toimivat kyllä jos jäätä ei ole yli 40 cm, mutta tuota paksummassa jäässä niiden signaali jää pyörimään kairan reiän jääseinämiin eikä pohjasta välity kunnon kuvaa.
Mistä kuhaa etsimään?
Kuhat löytää talvella järviltä tasapohjaisilta syvemmiltä noin 6-10 m selkäpakoilta tai alueilta, joita ympäröivät syvänteet. Mikäli pilkkikaiussa on GPS-plotteri, on nämä paikat helppo paikallistaa. Mikäli ei, voi esimerkiksi puhelimeen ladata merikarttasovelluksen, jonka avulla löydetään helposti oikealle paikalle.
Kalastus kannattaa keskittää pakkojen laitamille, mutta ei niinkään rinteisiin, kuten kesällä. Kuhan käytös on talvella ravinnonhaussa hieman erilainen kuin kesällä, sillä vesi on talvella paljon enemmän tasalämpöistä.
Kannattaa aloittaa kalastus siten, että jigi ui noin metrin irti pohjasta ja seurata kaikuluotaimesta mitä tapahtuu. Kuha kyllä havaitsee jigin ja nousee usein väliveteen asti. Kalastustekniikka, joka parhaiten antaa talvella tapahtumaa, on väristysuitto, jota tehostetaan erilaisilla houkutusvedoilla –ja nostoilla.
Mihin aikaan liikkeelle?
Kuhan kalastajat tietävät, että naskalihammas syö parhaiten aikaisin aamulla hämärässä ja auringon noustessa sekä illalla auringon laskiessa ennen pimeän laskeutumista. Kannattaa siis olla näinä aikoina liikkeellä sekä seurata säätä ja eritoten ilmanpainetta, sillä liian suuret ilmanpaineen vaihtelut saavat usein kuhan laittamaan suun kiinni.
Turvallisuus
Alkutalven jigipilkkireissua suunnitellessaan on hyvä huomioida, että pikkupakkaset eivät saa hieman isompaa tai syvempää järveä jäätymään edes parin viikon sisään.
Vesistöissä on vielä tässä vaiheessa paljon lämpöä ja vaaditaan tyyntä ja pidempi jakso yli 10 astetta pakkasta, jolloin jäälle on turvallista mennä. Ainoastaan pienet ja matalat metsälammet voivat pikkupakkasella olla turvallisia kalastaa.
