Helmikuussa päivä on jo tammikuuta huomattavasti pidempi ja valon määrä vedessä aktivoi myös kaloja. Pilkkiminen on jännittävä harrastus, jonka aloittaminen ei vaadi suuria panostuksia.
Aloittelijan on hyvä tuntea pilkkimisen kaksi muotoa eli pystypilkillä pilkintä ja mormuskalla (painokoukulla) pilkintä. Kun kokemusta tulee lisää voi mukaan ottaa vielä tasapainopilkin.
Yleisesti voidaan sanoa, että pystypilkki toimii parhaiten, kun kala on aktiivinen ja syö hyvin, mormuskalla saadaan usein kalaa huononkin syönnin aikana. Varman päälle laskeva kalastaja ottaa mukaansa kummatkin välineet.
Pystypilkillä voidaan pyytää esimerkiksi kuhaa, ahventa ja kirjolohta.
Mormuska sopii parhaiten ahvenelle, kirjolohelle ja esimerkiksi siialle tai harjukselle. Aloittelijan kannattaa kuitenkin keskittyä kahteen ensiksi mainittuun, sillä siika ja harjus vaativat hieman enemmän osaamista.
Välineistä
Pystypilkki
Vapa on perinteinen pilkkivapa pilkittäessä pystypilkillä. Olisi hyvä, jos vavassa olisi tärpinilmaisinkärki ja jarru. Siimaksi käy hyvin noin 0,30 mm paksuinen monofiili, jota mahtuu kelalle noin 30-50 metriä. Käytettäessä hieman paksumpaa siimaa, se ei sotkeudu niin helposti. Siimaa on hyvä olla kelalla reilusti, jotta on varaa pätkäistä pois kuluneet osat, sillä jääsohjo syö siimaa.
Aloittelijan on merellä ahvenen perässä hyvä kokeilla esimerkiksi Puustjärven vieheen Hopeasiipeä, kun taas järvillä toimivat hieman pienemmät kultaiset, hopeiset tai pronssinväriset pilkit. Pilkin koukun voi vaihtaa värikoukkuun kalan aktivoimiseksi. Koukut ovat edullisia, alle euron kappale. Mikäli syönti on huono, voi tavalliseen koukkuun kiinnitetty mato toimia hyvin.
Mormuska eli painokoukku
Mormuskalla kalastettaessa välineiden tulee olla paljon herkempiä. Siima on noin 0,10 mm, koukut teräviä ja vapa on kevyt sekä herkkä. Vavan kelaosa mahtuu kouran sisään, joka samalla suojaa kelaa jäätymiseltä. Vavan tärkein osa on päässä oleva herkistin, joka näyttää olemattomatkin tärpit.
Mormuskoita on monen värisiä ja kokoisia
Koon pitää sopia siiman paksuuteen ja kalastussyvyyteen eli kun käytät paksumpaa siimaa, pitää mormuskan painoakin lisätä. Väreistä ahvenille kelpaavat hyvin lähes kaikki metallivärit sekä maalatut mormuskat.
Parhaita vaihtoehtoja ovat kuitenkin olleet oranssit, punaiset ja papukaijaväriset. Mormuskaan laitetaan syötiksi kaksi kärpäsentoukkaa tai surviaisentoukkaa. Myös pientä matoa voidaan käyttää.
Syötti täytyy pujottaa hellävaraisesti koukkuun, jotta se pysyy ehjänä. Syöttejä saa alan liikkeistä ja ne säilyvät hyvin jääkaapissa.
Muita välineitä ja varusteita
Tarvitset lukon pystypilkin kiinnittämiseen, sen sijaan mormuskan kiinnitys siimaan tapahtuu mallista riippuen kahdella tavalla: lenkkikiinnityksessä on lenkki, johon siima solmitaan. Reikäkiinnityksessä mormuskassa on keskellä reikä, jonka läpi siima viedään ja solmu tulee koukun varteen. Lenkkimormuskat ovat yleisempiä, mutta perinteisillä reikämormuskoillakin on kannattajansa.
Topattu kelluntapuku on edullinen ja lämmin ratkaisu pilkkijälle. Kengiksi kannattaa ehdottomasti valita EVA-materiaalista tehdyt irtovuorella varustetut talvisaappaat. Jos pilkkiessä vietetään yhtään kauemmin aikaa, tulee istuimellinen pilkkireppu sekä pulkka tai ahkio tarpeeseen. Sohjokauhasta ei kannata pihistellä, jotta reikä pysyy kirkkaana. Kaulaan jäänaskalit.
4-tuumaisella kairalla pärjää peruspilkinnässä oikein mainiosti, mutta 6-tuumainen kaira on kätevä kaikissa lajeissa, joten mikäli kairaa ei vielä ole, kannattaa saman tien hankkia 6-tuumainen. Se on hieman raskaampi kairata.
Kalapaikan etsintä
Hyvän ensikokemuksen saamiseksi pilkinnän ajankohta kannattaa sijoittaa helmikuussa auringonnousun tai laskun aikaan. Kohdekalaksi aloittelija valitsee joko ahvenen tai kirjolohen, jonka voi tavoittaa monista eri vesistöistä istutettuna. Googlaamalla oman asuinalueesi ja kirjolohen kalastuksen, löydät alueita, joihin on istutettu kirjolohta.
Ahven
Mereltä ahventa on löytynyt pääasiassa rantamatalista, joten ne ovat ykkösvaihtoehtoina ja samalla myös leutoina talvina turvallisia paikkoja.
Järvellä pilkintä on erilaista matalassa (alle 8 m) kuin syvässä järvessä. Matalilla järvillä ahven oleskelee helmikuussa lähes poikkeuksetta alle 3 metrin vedessä, josta aloittelijan on se helpompi löytää. Suosittelemme aloittamaan matalasta järvestä.
Matalat järvet ovat myös usein tummavetisiä ja matalassa tai sameavetisessä järvessä näkösyvyys on alle 2 metriä, joten kala viihtyy lähes poikkeuksetta matalassa vedessä alle 4 metrissä. Yleisesti ottaen pilkintäsyvyys on noin tuplasti näkösyvyys.
Reikiä kairataan aluksi enemmän pienin välimatkoin, aloittaen matalammasta ja jatkaen syvemmälle. Näin saa kohtuullisen hyvin haarukoitua sen korkeuden, jossa kalat viihtyvät.
Kirjolohi
Kirjolohen pilkintäpaikkoja löytyy eri puolilta Suomea. Hyvä tapa aloittaa on vierailla esimerkiksi Metsähallituksen kohteissa. Pääkaupunkiseudulla kirjolohen pilkkilampia ovat esimerkiksi Vantaan Storträsk ja Luukin Kaitalampi. Lampipaikkoihin tarvitsee aina luvan.
Pilkkivapana ihan peruspilkkivapa ja siimana noin 0,20-0,25 mm monofiili (mormuskoinnissa mormuskavapa). Pilkeiksi kelpaavat lusikkauistimet, pystypilkit ja mormuskat. Tarjolla on myös kirjolohelle suunniteltuja lohimormuskoita ja leechejä. Tavallinen ahvenmormuska syötitettynä kärpäsen toukalla toimii myös kehnolla syönnillä.
Kannettava kaikuluotain antaa aloittelijalle tasoitusta
Kannettavat luotaimet ovat viime vuosina yleistyneet hurjasti. Kokeneemmat pilkkijätkin ovat saaneet harrastukseen uutta potkua katselemalla vedenalaisia tapahtumia.
Aloittelijalle luotain tuo merkittävän edun sillä voit kairata esimerkiksi 10 reikää eri syvyysalueille ja selvittää varsin nopeassa tahdissa eri reikien tilanteen. Etenkin ahvenparvet liikkuvat talvellakin ja esimerkiksi valon muutos jään läpi tai reiästä veteen tuleva valo vaikuttavat kalojen olinpaikkoihin. Luotain antaa luottoa tekemiseen ja mikään ei ole niin palkitsevaa kuin kalojen löytäminen ja sitä myötä ylös saaminen.
Lue artikkeli aiheesta: https://kalastuslehti.fi/ajankohtaista/kaikuluotain-on-loistava-apuvaline-takykalojen-pilkkimiseen/
Vinkkejä pilkkitekniikoihin
Pystypilkki
- Laske pilkki ottisyvyyteen
- Vedä yksi pitkä uiva liike houkuttelemaan kaloja
- Tee pienempiä nostoja vaihtelevin väliajoin
- Toista kohtia 2-3 ja koita väristää pilkkiä vaihtelevin liikkein
Mormuska
- Poista sohjo pilkkireiästä
- Tiputa mormuska pohjaan
- Nypytä vapaa ja tee ranteella ja sormilla pientä nopeaa liikettä
- Nypytä ensin pohjan lähellä ja nosta sen jälkeen nypyttäen hiljaa ylöspäin metrin verran
- Toista kohtia 3-4.
Vaihda paikkaa, jos kalaa ei ala kuulua noin 10 minuutin sisään. Muutaman metrinkin siirtymä voi joskus olla olennaista.
Kalan tärpin jälkeen
Tee nopeasti pieni tartutusnykäisy ja nosta kalaa pinnalle kaksin käsin vetämällä siimaa. Kelaaminen on yleensä liian hidasta. Kirjolohta voi joutua vähän väsyttelemäänkin, jolloin kelassa oleva jarru on hyvä apuväline. Lihavia kirjolohia reiästä nostettaessa on nostokoukku ehdottoman hyvä apuväline.
Lue myös Pohjois-Amerikan pilkkikulttuurista TÄSTÄ
Lue Kalamies.com forumilta lisää pilkkimisestä.
