Hauki on kaikkiruokainen. Sen mahasta voi löytyä lähes kaikkea hyönteisten ja vesilintujen poikasten väliltä. Myöskään kannibalismi eli pienemmän lajitoverin syöminen ei ole harvinaista haukien joukossa. Hauen kasvupotentiaali on suuri ja ihanteellisissa ympäristöolosuhteissa (esim. akvaariossa) vastakuoriutuneiden hauenpoikasten on havaittu kasvaneen jopa 40 cm pituisiksi ensimmäisen kasvukautensa aikana.
Hauenpoikanen alkaa käyttää kalaravintoa noin 4 cm pituisena ja noin yhden gramman painoisena. Tarjolla oleva muiden kalalajien poikasten määrä vaikuttaa hauenpoikasen loppukesän kasvunopeuteen. Tosin myös ahneena kannibaalina tunnettu hauki kykenee nielemään kokonaisena lähes itsensä kokoisen lajitoverin, jota se sulattelee pääpuolelta alkaen kunnes se mahtuu lopuksi pyrstöään myöten ”kaverinsa” mahaan.
Kasvuvaiheissa on huomattavia paikkakohtaisia eroja
Luonnon olosuhteissa kuoriutuneen ja kasvaneen hauenpoikasen pituus on ensimmäisen kasvukauden jälkeen tavallisesti 7-15 cm (paino 2-20 g). Matalissa ja nopeasti jäänlähdön jälkeen lämpenevissä järvissä hauet kutevat aikaisin keväällä ja niiden jälkeläiset kuoriutuvat myös nopeasti. Näin tapahtuu myös matalissa merenlahdissa, missä hauenpoikasten kasvukausi saattaa jatkua kauemmin kuin järvissä, sillä matalat järvet myös viilenevät syksyllä nopeammin kuin syvät järvet tai Itämeren vesi.
Tummavetisissä pienissä humusjärvissä, missä hauki on usein ahvenen lisäksi ainoa kalalaji hauen poikasten kasvu saattaa sopivan kokoisten ravintokalojen puuttuessa tyssätä ensimmäisen kesän aikana ainoastaan 6-8 cm pituuteen. Tähän on syynä se, että samana keväänä kuoriutuneet ahvenenpojat kasvavat nopeasti pikkuhaukien ravinnoksi soveltuvasta koon ohi.
Vasta kasvettuaan yli 20 cm pituiseksi toisen tai kolmannen kesän aikana tällainen hauenpoikanen on riittävän kookas voidakseen käyttää ravinnokseen tyypillisiä 10–15 cm pituisia suolammen onkiahvenia ja tämän jälkeen haukien kasvu nopeutuu usein huomattavasti.
Kasvatetut hauet
Kalanviljelylaitoksissa kuoriutuneita, luonnonhauista lypsetystä mädistä tuotettuja hauenpoikasia (pituus 11–14 mm, paino noin 10 mg) kasvatetaan tavallisesti toukokuun alkupuolelta juhannukseen saakka juuri tätä tarkoitusta varten kuivalle maalle rakennetuissa matalissa luonnonravintolammikoissa.
Näissä lumensulamisvesien täyttämissä lammikoissa nk. esikesäiset hauenpoikaset elävät varsin ihanteellisissa olosuhteissa käyttäen ravinnokseen pääasiassa lammikossa syntynyttä eläinplanktonravintoa. Hauenpoikasten keskipituus on kesäkuun loppuun mennessä 40–60 mm ja paino 1-2 g. Koon mukaan kasvavan kannibalistisen luonteensa vuoksi poikaset on poistettava lammikosta ennen kuin ne alkavat syödä toisiaan.
Kun luonnonravintolammikoissa nopeasti kasvaneita hauenpoikasia istutetaan luonnonvesiin, niillä on usein suuremman kokonsa vuoksi etu järvessä kuoriutuneihin poikasiin. Esikesäiset hauenpoikaset voivat saavuttaa ensimmäisen kasvukauden loppuun mennessä 15–20 cm pituuden ja 20–45 g painon, mutta poikaset voivat kasvaa vieläkin suuremmiksi. Hauenmätiä on haudotettu joissain tapauksissa luonnon pintavettä lämpimämmässä lähdevedessä, jolloin mäti kuoriutuu hyvin nopeasti.
Esimerkki yli 20 vuoden takaa
Vuonna 1997 Köyliössä sijaitsevasta kalanviljelylaitoksesta noudettiin lähdevedessä haudottuja hauenpoikasia, jotka olivat kasvaneet kesäkuun puoliväliin mennessä keskimäärin 7,3 cm pituisiksi ja niiden keskipaino oli 2,6 g. Kun näitä vuoden ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kookkaita poikasia istutettiin niiden merkitsemisen jälkeen Päijänteeseen, ja kun niitä pyydettiin noin kuukausi myöhemmin heinäkuun puolivälissä samoista paikoista, niiden keskipituus oli lähes 11 cm.
Kookkaimmat pyydetyt merkityt hauenpoikaset olivat venyneet 13 cm peräti pituisiksi, joten on varsin perusteltua otaksua tämänkokoisten poikasten saavuttaneen reilusti yli 20 cm rajan syksyyn mennessä ennen kasvukauden päättymistä.
Huimaa kasvua ihanteellisissa oloissa
Eräässä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nykyisin Luonnonvarakeskus (LUKE)) kuhanpoikasten tuottamiseen tarkoitetussa luonnonravintolammikossa pyydettiin eräänä syksynä lammikkoa tyhjennettäessä noin 65 cm pituinen ja 2,6 kg painava hauki, joka oli elänyt lammikossa kuin ”sika pellossa” kolmen vuoden ajan. Hauen mahasta löytyi 10 kpl noin 10 cm pituista kuhanpoikasta eli silloisen markkamääräisen laskentatavan mukaan tämä ahmatti oli saanut jo yhdellä kerralla aikaan 10 markan vahingon.
Kuinkakohan monta kuhanpoikasta tämä äärimmäinen nopeakasvuinen hauki oli ehtinyt napsia lyhyen, mutta yltäkylläisen elämänsä aikana. Takautuvasti tehdyn pituusmäärityksen mukaan hauen pituus oli ensimmäisen kesän jälkeen hieman yli 20 cm, toisen kesän jälkeen 45 cm ja pyyntihetkellä siis 65 cm. Joten kasvu on ollut käsittämättömän nopeaa.
Eikä hauen selviytymiskykyä voi kuin ihailla, sillä luonnonravintolammikko tyhjennetään syksyisin pohjaa myöten ja tämän sitkeän hauen on täytynyt sinnitellä hengissä jossain ahtaassa veden täyttämässä poterossa jääpeitteen alla kahden peräkkäisen talven ajan.
Hauki kasvaa ensimmäisten elinvuosiensa aikana pituutta keskimäärin 10 cm
Useimmiten noin 50 cm pituinen ja kilon painoinen hauki on keskimäärin viisivuotias. Koska naarashauet kasvavat nopeammin kuin koiraat, ne kasvavat em. mittoihin 4-5 vuoden aikana, kun taas hitaampikasvuisilla koirailla tähän saattaa kulua 5-6 vuotta. Kuitenkin nopeallakin kasvulla on rajansa ja hauen saavuttaessa 70–80 cm pituuden (paino 2-3 kg), sen ikään nähden suoraviivainen eli lineaarinen kasvu alkaa vähitellen taittua ja se muuttuu painovoittoiseksi.
Esimerkiksi Suomenlahdesta pyydetty 70 cm pituinen hauki painaa tyypillisesti reilut kaksi kiloa, kun taas 90 cm pituisen ”parrunpätkän” paino on useimmiten kaksinkertainen eli noin 4 kg.
Epäedullisissa kasvuolosuhteissa kuten karussa tummavetisessä suolammessa tai erittäin sameavetisessä ja rehevässä järvessä, missä näkökyvyllä on suuri osuus saalistamisessa, 10-vuotias ja yli puolimetrinen hauki saattaa nipin napin saavuttaa kilon painon, kun lievästi rehevässä, mutta suhteellisen kirkasvetisessä järvessä samanikäinen hauki saattaa painaa jopa 5-6 kg ja hätyytellä metrin pituutta.
Murtovedessä hyvä kasvupotentiaali
Itämeren rannikkoalueiden vähäsuolainen ja paljon ravintokalaa tarjoava murtovesi tarjoaa hauille hyvät mahdollisuudet saavuttaa kunniakkaan 10 kilon painorajan. Suomenlahden ”kymppikerhoon” vastikään päässeet hauet ovat olleet keskimäärin 115 cm pituisia ja iältään 13-vuotiaita.
Megaluokan 12–15 kiloa painavat haukimammat (koiraat kasvavat harvoin yli viisikiloisiksi) ovat nykyisin harvoin yli 15-vuotiaita, koska hauki on haluttu saaliskala. Yleistyneestä ”catch and release” eli CR-pyynnistä huolimatta moni jättihauki päätyy lopulta ennätyskalarekisteri-ilmoituksen kautta pataan.
Hauen ikäryhmäkohtaisten keskipituuksien (cm) mukaan piirretyt kasvukäyrät kasvuympäristöltään erilaisissa sisävesissä sekä Suomenlahdella (Helsingin merialue sekä Suomenlahden kookkaat merihauet). Gennarbynlahti ja Lahden Vesijärvi ovat reheviä ja savisameita järviä.
Kuva 2.
Hauen ikäryhmäkohtaisten keskipituuksien (cm) mukaan piirretyt kasvukäyrät kasvuympäristöltään erilaisissa sisävesissä sekä Suomenlahdella (Helsingin merialue sekä Suomenlahden kookkaat merihauet). Gennarbynlahti ja Lahden Vesijärvi ovat reheviä ja savisameita järviä.
Kuhmon alueen Saukkolampi ja Ristonlampi sekä Evon metsäjärvet edustavat ravinnetasoltaan erilaisia humuksen värjäämiä vesiä. Luonnonravintolampi edustaa esimerkkiä hauen poikkeuksellisen nopeasta kasvusta rajoittamattomissa lähes ravinto-olosuhteissa. 50 cm:n viiva on lisätty kuvaan käyrien vertailtavuuksien helpottamiseksi.
Taulukko 2.
1-, 3-, 5- ja 10-vuotiaiden haukien keskipituuksien (cm) ja –painojen (g) vaihteluvälit kasvuympäristöltään erilaisissa sisävesissä (hidas, normaali ja nopea kasvu) sekä merialueella (Suomenlahti). Luonnonravintolampi edustaa esimerkkiä poikkeuksellisen nopeasta kasvusta.
Kuhmon alueen Saukkolampi ja Ristonlampi sekä Evon metsäjärvet edustavat ravinnetasoltaan erilaisia humuksen värjäämiä vesiä. Luonnonravintolampi edustaa esimerkkiä hauen poikkeuksellisen nopeasta kasvusta rajoittamattomissa lähes ravinto-olosuhteissa. 50 cm:n viiva on lisätty kuvaan käyrien vertailtavuuksien helpottamiseksi.
Lähdeviitteet:Koli, L. 1983. Retkeilijän kalaopas, 165 s. WSOY 1983.
Valle, K.J. 1934. Suomen kalat, 228 s. Otava 1934.Kirjoittaja on kalabiologi – luomu, villi ja vapaa
Teksti KARI NYBERG
Kuvat JANNE KOIVISTO, JAAKKO VARJOKORPI & KARI LOSSI
