Jigikalastus on noussut suureen suosioon ja joka tuntuu vain kasvavan. Samalla jigien valikoima kasvaa entisestään ja uusi malleja, kokoja sekä värejä tulee markkinoille yhä enemmän. Silti meiltä kaikilta tuntuu puuttuvan juuri se paras väri.
Itselleni jigikalastus on kalastuksen muodoista ehkä tärkein. Jigaaminen on rauhoittavaa, mutta useimmiten tarpeeksi haastavaa. Tietenkin paikanvalinta, kaikuluotaimen käyttäminen ja uittaminen ovat isossa roolissa, mutta itse annan paljon painoarvoa jigeille sekä erityisesti väreille. Jigien värjääminen on minulle yksi osa jigaamisen harrastamista.
Jigin pohjavärillä eniten merkitystä
Ennen saatoin ostaa kaikki värit tietystä jigisarjasta, mutta nyt katselen enemmän sitä, mikä olisi parhaiten soveltuva värjäämiseen. Jigin pohjaväri on minulle tärkein. En enää käytä juurikaan kokovalkoisia, koska niihin oikean värisävyn saaminen on usein monimutkainen prosessi.
Tärkeintä on löytää jigi, jossa on värjättävää pintaa ja hyvin istuvat pohjavärit. Esimerkiksi vihreän päälle saa tehtyä loistavasti luonnonmukaisia maavärejä. Vaaleat ja hopeapohjaiset taas antavat erittäin hienot mahdollisuudet tehdä sinertäviä sävyjä, joilla jäljitellään suurinta osaa luonnonravinnosta. Kultaan ja keltaiseen taittuvat ovat helposti väritettävissä lämpimiin väreihin ja klassinen karkki onkin juuri tehty kullan päälle.
Käytettävät tussit
Minulle jigien värjääminen on myös työtä, koska se on iso osa tuotesuunnittelua ja teen satoja erilaisia värejä työhuoneessani. Värjäämistä voi tehdä tietenkin myös vesillä, sieltä se on aikojen saatossa lähtenytkin. Itse en perusta hajusteista, en usko niihin ja ne enemmänkin vain häiritsevät minua.
Käytän paljon tusseja, jotka ovat tuttuja perhonsidonnasta eli keinokuitujen värjäämiseen soveltuvia tusseja. Yksi tärkeä asia on, että tusseissa on kaksi päätä, eli terävämpi kärki tarkempaan värjäykseen sekä leveämpi kärki isomman pinnan värjäämiseen. Jätän hyvin usein värjätyt jigit ”lepäämään” eli annan värin imeytyä ja haaleta, jotta voin tehdä toisen kerroksen tuomaan erilaisen kontrastin.
Liukuvärjäys
Hyvin usein moni kysyy, miten väristä saadaan ns. liukuva. Se tapahtuu hyvin yksinkertaisesti, pyyhkimällä värjättyä pintaa paperilla. Mitä kosteampi väri on, sitä helpommin se lähtee irti ja sitä helpommin se levittyy. Jos annat värin imeytyä, on sen levittäminen vaikeampaa, mutta tämä on yksi keino saada liukuväristä ”syvempi”.
Jigien lämmitys
Meni vuosia, että en lämmittänyt jigien pintoja värjäyksen jälkeen. Tein jigit vain yhtä kalastuskertaa varten. Ongelmana tällöin on se, että jigit värjäävät rasian sekä toiset jigit. Tietenkin mitä kauemmin jigi saa ”levätä” sen vähemmin se värjää, mutta silloin myös värit haalenevat.
Vasta viimeisten vuosien aikana olen alkanut lämmittämään jigejä värjäyksen jälkeen, jolloin väri sulaa kiinni. Tähän käy parhaiten kaasutoho, eli liekin tulee olla tasainen. Tavallinen sytytin ei toimi tässä kovin hyvin. Mitä kauemmin jigiä lämmitetään sen enemmän pinta sulaa. Lämmittämisen oppii parhaiten vain kokeilemalla, mutta väri ei tarvitse kovinkaan suurta lämmittämistä. Pinnan sulattaminen tuo jigiin ihan uuden tekstuurin, joten käytän tätä usein. Oma lempivärini on karkki, jonka pinta on sulatettu melkein täysin sileäksi.
Lisään melkein aina pintaa kimalteita, joita saa erikoisliikkeistä sekä askartelukaupoista. Nämä ovat edullinen ja helppo tapa lisätä jigeihin kimalletta sekä syvyyttä. Kun jigi hivelee omaa silmää ja luotat siihen olet jo paljon lähempänä omaa lempijigiäsi ja sitä juuri sinulle kalastavinta jigiä.
Teksti ja kuvat JANI MÄKELÄINEN
