Heinäkuussa on aikaa kalastaa ja samalla kokeilla jotain uutta

Suomalaisten lomakuukausi on heinäkuu ja silloin maamme lukuisissa vesistöissä kalastetaan ahkerasti. Eri kalalajien kalastus on kehittynyt huimaa vauhtia ja olisiko tänä kesänä aika kokeilla jotain itselleen uutta kalastusmuotoa tai kohdekalaa? Kokosimme kesälomavinkit ahvenen, hauen ja kuhan jallitukseen.

Ahven

Ahven on Suomen yleisin kala ja se on suurta herkkua kaikissa muodoissa. Moni kuitenkin tyytyy vain onkimaan ahventa laiturilta ja tällöin saatujen kalojen keskikoko on usein pieni, pääosin kalakukkokokoa. Vauraampi, noin 250-400 grammainen ahven on heinäkuussa jo tankannut sekä järvillä että merellä sen verran, että liha rupeaa olemaan erittäinkin mehukasta savupöntön täytettä. Miten niitä parhaiten saa? Vastaus on jigi ja lippa tai pikkulusikka heittäen sekä pikkuvaappu uistellen.

Heinäkuussa tuulen puolen karikot ja suurien selkien äärellä olevat virtaavat salmet ja siltojen aluset ovat paikkoja, joista ahvenen löytää. Keskikesällä suuria ahvenparvia ei ole niin helppo löytää kalojen ollessa hajaantuneena, mutta ne voivat kuitenkin muodostaa parvia salakkaparvien vieressä. Ahventen olinpaikkoja ohjailee ravinto eli pikkukalat kuten salakat tai kolmipiikit. Tuikit kertovat nopeasti missä salakat ovat. Nälkäiset ahvenparvet oleskelevat lähistöllä ja välillä näkeekin ahvenen käyvän pinnassa hyökkäämässä.

Kuha

Kuha on yleistynyt maassamme huomattavasti lämpimien kesien ja onnistuneiden istutusten ansiosta. Kuha kuuluu lähes jokaisen Etelä- tai Keski-Suomen järven kalastoon ja on hyvin yleinen etelä –ja lounaisrannikon sameissa sisälahdissa. Valitettavasti joillain alueilla, kuten Saaristomerellä, kuhan keskikoko on liian innokkaasta pyynnistä johtuen pienentynyt. Saaliskalat kannattaakin ottaa vasta noin 45-50 cm kaloista.

Heinäkuussa kun vedet ovat lämmenneet ja kuhat hävinneet kutukarikoilta, alkaa uistelijan sesonki. Jigillä kuhia voi edelleen saada, mutta touko-kesäkuiseen jigi-iloitteluun ei ole enää niin hyviä mahdollisuuksia. Kuha siirtyy heinäkuussa selkävesille saalistamaan muikkuja, silakoita ja kuoreita. Niitä uistellaankin näitä kaloja muistuttavilla uistimilla metrin parin syvyydestä.

Lämpimässä vedessä aineenvaihdunta on nopeaa ja ahneena petona kuha syö keskikesällä kiivaasti. Se suosii noin 20 asteen lämpöistä vettä. Paras sää saada syönnöstävää selkävesikuhaa on pieni tuulenvire ja puolipilvinen taivas. Liian voimakkaat tuulet tai viilennyt sää heikentävät syöntiä ratkaisevasti. Kannattaa myös muistaa, että pitkien hellejaksojen aikana kuhia ei välttämättä tavoita enää pinnasta liian lämpimästä vaan ne siirtyvät hieman syvempään lämpimän ja viileämmän veden rajapintaan. Sitä varten on hyvä olla myös syvemmälle meneviä uistimia tai ns. painouistimia, joilla pyydön saa tarpeeksi syvälle.

Eri kuha-alueilta voidaan havainnoida yksi yhteinen tekijä: vuodesta toiseen parhaat saaliit saadaan samoilta paikoilta. Kuha kutee aina samoilla paikoilla ja siirtyvät sen jälkeen läheisille selkävesille tankkaamaan.

Varusteet

Kuhan uisteluun ei tarvita kovin suurta välinearsenaalia. Perusmökkivirveli riittää hyvin. Uistimiksi noin 6-12 cm pitkulanmallisia vaappuja kuten Jesse, Rapala Husky & Original, Merimetso, Kuusamo Santeri tai HK Varma. Kannattaa muistaa, että kalastonhoitomaksu oikeuttaa uistelemaan yhdellä vavalla per henkilö ja lisävavoille pitää hankkia lisälupa. Uusilla vesillä kuhia tavoittelevan kannattaa tutustua syvyyskarttaan. Kuhan saaliskalat, kuore, muikku ja pienet ahvenet, oleskelevat matalikoiden ja rinteiden lähettyvillä, joiden ympäriltä uistelu kannattaa aloittaa.

Kuhaa vedetään hitaalla vauhdilla

Kuhan vetoon on vakiintunut käsitys, että kalaa tulee parhaiten hitaalla vauhdilla. Tosiasiassa kuitenkin monotoninen hidas veto ei ole paras, vaan optimaalisinta on nostaa välillä nopeutta tai tehdä pieniä kaarroksia. Kaarroksen aikana uloimpana uivan uistimen nopeus kasvaa ja sisempänä hidastuu. Juuri näihin hetkiin parhaat tärpit usein ajoittuvat. Tätä tekniikkaa kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Uistelijan on hyvä myös muistaa, että erimerkkisten vaappujen optimaalisissa vetonopeuksissa on eroja. Kannattaakin kokeilla ennemmin samanlaisia, mutta eri värisiä kuin täysin eri merkkisiä vaappuja. Esimerkiksi hitaassa ja nopeassa vedossa toimivia vaappuja ei kannata laittaa samaan aikaan vetoon, sillä huononnetaan onnistumista olennaisesti. Mikäli käytössä on keula tai peräsähkömoottori, onnistuu kuhan uistelu sellaisella loistavasti ja tarvittaessa erittäinkin hitaasti ja tarkasti. Täydellä akulla uistelee helposti koko illan mikäli keli on kuhamaisen tyyni.

Hauki

Heinäkuu ei ole välttämättä se paras suurhaukisesonki, mutta hyvää 2-3 kilon ruokakalaa ja sitä pienempää saa heinäkuussa helpostikin. Kaloissa on virtaa ja kalastus on erittäin hauskaa. Hauen rennossa kesäkalastuksessa voidaan jättää isot shadit tai jerkit kakkosketjuun ja ottaa esiin se perinteinen 8-jalkainen haspelisetti.

Pienempi hauki viihtyy matalassa kesähelteilläkin saalistamassa pienempää kalaa. Suuremmat yksilöt siirtyvät syvään veteen, josta ne tavoittaa käytännössä vain takilan kanssa uistelemalla tai painotetulla jigillä ronkkimalla. Pienemmän hauen kalastus kevyillä välineillä on todella hauskaa kun tärppiväli on yleensä lyhyt ja tapahtumia riittää.

Isompi hauki oleilee mieluummin viileämmässä vedessä, mutta jos lämpimässä vedessä on paljon kasvillisuuden tuottamaa happea, saattaa isonkin hauen joskus löytää sieltä. Varmuudella sieltä löytyy aina pienempiä ruokakoon haukia. Esimerkiksi virtapaikat ja salmien läheiset alueet voivat tuottaa jättiyllätyksen ihan vaan ruovikoita heitellessä.

Hauki viihtyy lähes aina tuulen puolen rannoilla

Kalastus kannattaa keskittää aluksi tuulen puolelle, joka usein kertoo päivän sävelen. Mikäli päivä on tyyni, haukia voi kyllä löytää ruovikoista, mutta niiden ottihalukkuus ei välttämättä ole kummoinen. Tällöin uittoa kannattaa hidastaa tai vaihtaa suosiolla siiman päähän lippa.

Uistinten väreissä on hyvä olla koko skaala mukana, sillä välillä haukikin osaa olla todella ronkeli ja värillä voi olla todella väliä. Kannattaa varautua siihen, että ottivärit vaihtuvat kalapäivän aikana. Sillä valon määrä pinnan alla muuttuu päivän edetessä iltaan. Eli syönti ei välttämättä lopu, vaan kalat eivät ole kiinnostuneita aiemmasta väristä. Kalantulo voi jatkua värikokeiluja jatkamalla. Esimerkiksi aurinkoisen päivän iltana ottivärit vaihtuvat hieman punertavampaan auringon sävyn määrittäessä veteen tulevan valon.

Kalasta ruokaa