Katsaus kuluneen kevään hauenkalastukseen Saaristomerellä
Kevät 2020 on ollut erikoista aikaa. Koronavirus muutti ihmisten elämää globaalilla tasolla, vaikuttaen myös omaan arkeeni merkittävästi. Onneksi suomalaisille on sentään koko tragedian ajan annettu mahdollisuus käydä kalassa, mikä onkin mitä oivin tapa eristäytyä ja pysyä pienessä porukassa eristyksissä massoista.
Itse päätin Suomen Kalastusopaskillan suosituksen mukaisesti perua kaikki kevään opasreissuni, mikä toki näkyi tuloissani, mutta toisaalta pääsin käymään omassa kalassa useammin kuin olen moneen vuoteen ehtinyt käymään.
Aikainen kauden avaus
Koronavirus ei ollut talven ainoa rutiinin rikkova asia. Talvi oli poikkeuksellisen leuto, eikä lounaisrannikolla, missä asun ja kalastan, tullut jäitä paria pikku riitejaksoa lukuun ottamatta laisinkaan. Tästä johtuen en käynyt menneenä talvena pilkillä tai täkyongella kertaakaan.
Avovesikauden aloitin jo maaliskuussa, olisi sen voinut aloittaa aikaisemminkin. Ensimmäisen hauenkalastusreissun tein maaliskuun viimeisellä viikolla ja jälkiviisaana täytyy sanoa, että olisi kannattanut mennä aikaisemmin.
Hauki oli hyvällä syönnillä kutulahtien edustoilla, 2-4 metrin syvyydessä, heti ensimmäisellä reissulla, mikä onkin ollut tyypillistä niinä vuosina, kun kevät on tullut aikaisin.
Aktiivista kalaa kylmässä vedessä
Hauskaa kauden avausreissulla oli, että vaikka vesi oli vain parin asteen verran plussan puolella, hauet olivat hyvinkin aktiivisia, tankaten mitä ilmeisimmin jaksaakseen kuturasituksen läpi. Isoihin vieheisiin ei jostain syystä oikein nakertanut, mutta kun viehekokoa pienensi aina 12-18 cm kokoisiin vieheisiin, alkoi tapahtua.
Kalastin ensimmäisten reissujen aikana pääsääntöisesti kahdella setillä, raskaalla hyrräsetillä ja hieman kevyemmällä haspelisetillä, jolla kevyempien, maksimissaan noin 50 gramman painoisten vieheiden heittäminen on mukavampaa kuin raskaalla isojen haukikumien heittämiseen soveltuvalla setillä.
Pienempää tarjontaa
Haukien hyljeksiessä isompia vieheitä, muutama pieni, kuha- ja ahvenkoonkin viehe nousi muiden yläpuolelle. Westinin viime vuoden uutuusviehe Zanderteez 12 cm /21 g kokoisena, kevyellä, 5 gramman #6/0 jigipäällä varustetulla koukulla oli varsinainen haukimagneetti, johon hauet iskivät lujaa usein jo ensimmäisessä vajotuksessa, ennen kuin viehettä ehti edes kelata.
Varsinkin ärsyväri Fire Perch ja luomumpi Volga Zander olivat haukien mieleen. Toinen alkukauden tehokas ottipeli oli Westin Bullteez pienemmässä koossa 18 cm / 53 g, varsinkin ärsyväreissä Baltic Pike ja Orange Perch.
Hauet löytyivät alkukaudesta tiiviistä rykelmistä välillä metrin-parin alueelta, kutumatalien tuntumasta, mutta selkeästi syvemmästä vedestä.
Kevättä ja takatalvea vuoron perään
Huhtikuulle siirryttäessä ensimmäiset lämpimät kelit toivat kevään tullessaan. Tai niin ainakin luulin. Hauet siirtyivätkin nopeasti matalampaan veteen, kutualueille, ja syöntikin muuttui tutuksi, kutua edeltäväksi kissa & hiiri -leikiksi kun kalat lähinnä kypsyttävät rantamatalissa mätiään.
Kudulle valmistautuvien haukien syöntipiikit olivat lyhyitä ja satunnaisia. Aamusyöntiin en tyttären kotikouluhommista johtuen meinannut ehtiä eikä kunnon iltasyöntiä omalle kohdalle oikein osunut. Ehkäpä aamusyönti olisi ollut se juttu?
Joitain hieman paremmankin kokoisia kaloja nousi matalista kaislikonperistä, mutta ainuttakaan täysosumaa ei tullut. Vieheistä oma kestosuosikkini, Westin Shad Teez 27 cm värissä Pearl, rigattuna pelkällä jigiruuvilla, antoi pari hieman parempaa kalaa, kalakaverit onnistuivat mm. Snack Baits XL -koolla, Buster jerkin Shallow -mallilla sekä Junnupigillä.
Omaksi ykköstykiksi tynkäkaislan seassa kalastamiseen nousi Westin Bullteez 18 cm offset-rigillä. Pienessä Bullteezissä on valmiit urat vatsa- ja selkäpuolella offset-rigiä varten ja se tartuttaa kohtalaisen hyvin pyöreän profiilinsa ansiosta ja kestää samasta syystä myös hyvin kelausnopeutta sitä vaadittaessa.
Vaihtelevat kelit
Alkuun vaikutti siltä, että kutu saattaisi olla nopeasti ohi, mutta kelit jäähtyivät uudelleen jopa muutamaan otteeseen, mikä venytti haukien kutua ja passivoi niitä entisestään. Kudunjälkeistä syöntiä ei tahtonut kuulua ja välillä tuli melkeinpä turhautunut olo. Kerrankin kun pääsee kalaan, osuu kylmiä kelejä ja puru on nollassa.
Kudunjälkeinen syönti vihdoinkin käyntiin
Tätä kirjoittaessa toukokuun puolivälissä, on hauen kutu jo melkein täysin ohi, vaikkakin pieni mahdollisuus siihen isoon, kutemattomaan mammaan on vielä olemassa. Vajaa viikko sitten sain ensimmäiset kuteneet hauet innostumaan spinnerbaiteista, vaikka kelit jatkuvatkin kolean tuulisina ja kylminä. Aurinkokelit, jopa lyhyet auringonpilkahdukset, ovat laukaisseet kohtalaista syöntiä, jolloin tankkaavia kuteneita haukia on löytynyt mukavasti.
Westin Monstervibe Willow Blade on toiminut hyvin, varsinkin värissä Crazy Firetiger. Olen lisännyt sen trailerikoukkuun 14 cm Shadteez Slimin värissä Fireflake ja saanut sillä mukavasti kudun jälkeen syönnöstäviä haukia.
Osa hauista on tällä hetkellä vielä matalassa syömässä särkikaloja, salakkaa ja kuoretta, osan siirryttyä tankkaamaan hieman syvempiin penkkoihin. Syvemmistä kaislanreunoista on tullut kalaa niin uppoavilla jerkeillä kuin kumeillakin. Nopeasti uppoava ja raskaasti painotettu Ricky The Roach Shadtail ready and rigged 14 cm / 57 g, kirkuvan pinkissä värissä Pink Herring on toiminut hyvin hieman syvemmissä penkoissa.
Uitan kyseistä kumia kuten Stormin suspia, eli teen kelausstoppeja ja höystän uittoa pienillä vavannyppäisyillä. Matalassa kyseistä syvyyspommia ei voi rajun uppoamisnopeuden vuoksi edes käyttää. Seuraavaksi tuleekin lahnan kutuaika, jolloin viritän taas isommat shadit käyttöön. Kesäkuussa alkavat tämän kauden opastyöt, jolloin hauki näyttelee ainakin alkuun pääosaa, ennen kuin siirryn kuhan- ja ahvenenkalastukseen.
Teksti ja kuvat MIKEY SARELIN
