Into on kelpo korvaaja kokemukselle, kun neljä miestä avustajineen uistelee kalastuskurssilla Keurusselällä. Esteettömässä ponttoniveneessä voi kalastaa pyörätuolista, ja liikkuminen sujuu silloinkin, kun askel jää matalaksi.
”Joni, nouse väsyttämään!” kalastusopas Juha Happonen kehottaa Joni Laitista. Joni nousee Juhan rinnalle, kela surisee ja ennen pitkää näkyvissä potkii hauki. Juha sujauttaa puolitoistakiloisen kalan sumppuun edellisiltana pyydetyn kuhan seuraksi. Kuhalla Juha ja kurssin toinen kalastusopas Jan Peter Holm halusivat varmistaa, että osallistujat oppivat myös kalan käsittelyä ja saavat maistiaisia.
Kurssilaiset muodostavat kaksi venekuntaa
Juhan venekunta arvuuttelee Jan Peterin porukan kalaonnea, ja kurssin järjestäneen Malikkeen toimintavälineohjaaja Kari Mäkinen kilauttaa naapuriveneeseen. ”Niillä on ahven ja kuha”, hän selostaa. Eikä aikaakaan, kun hän jo ilmoittaa: ”Nyt niillä on kylpyammeellinen kalaa!”
Kalajutun uskottavuutta horjuttavat olosuhteet, joita Juha Happonen sanoo haasteellisiksi. Näin keskipäivällä kala liikkuu laiskasti. Toinen haaste on tuuli. Juha nostaa etusormensa ilmaan. ”Kaakkoistuuli, 4,2 metriä sekunnissa.”
Kolmas haaste tulee järvestä itsestään
”Tämä on haastava vesi, kivikkoinen ja matalikkoinen”, Juha kuvailee. Reissun aikana hän komentaa pariin kertaan vaaput ylös, jotta ne eivät jää pohjakivikkoon. Syvälle ei silti kannata mennä, kalat ovat nyt matalikkojen penkoilla.
Joni on istahtanut takaisin äitinsä Kaija Laitisen viereen. ”Vaikka ei tulisi kalan kalaa, veneessä oleminen on hienoa”, Kaija huokaa kesätuulen tuiverruksessa. ”Ja oppiihan tässä kalastuksesta paljon.” Hän on lähtenyt Jonin avustajaksi, ja myös Oskari Kanerviston mukana on perheenjäsen, isä Tuomo Kanervisto. He ovat ehkä kurssiporukan kokeneimpia uistelijoita. ”Me lähdetään perheen kanssa kalaan aina, kun päästään”, Tuomo kertoo.
Valtteri Wartevan osallistumisen kalakurssille mahdollisti henkilökohtainen vapaa-ajan avustaja Juha Savonen, ja Juho Jetsun mukana on ohjaaja Sanna Innilä Juhon asumisyksiköstä.
Käsituntumalla
Toisen ihmisen lisäksi osa kurssilaisista tarvitsee toimintavälineitä ja muita ratkaisuja, joiden avulla voi kalastaa mahdollisimman omatoimisesti. Valtteri Warteva ei jaksa pidellä vapaa eikä kelata, ja hän käyttää pyörätuolia.
Malikkeen väki rakensi hänelle veneeseen oman istuimen, jossa kehon mukaisesti muotoiltu tyhjiötyyny tukee asentoa. Vapa lepää istuimeen kiinnitetyssä telineessä. Kun Valtteri pitää kättä vavalla, hän tuntee, kuinka kala nykäisee tai tarttuu kiinni vaappuun. Kelaamisessa tukevat avustaja ja kalaopas.
Keinot osallistumisen mahdollistamiseksi ovat kurssin järjestäjän, Malikkeen, keskeistä osaamista
Malike tulee sanoista matkalle – liikkeelle – keskelle elämää, ja sen tavoite on, että myös ne ihmiset, jotka tarvitsevat erityistä tukea, voivat osallistua samoihin asioihin kuin muutkin.
Malike on osa Kehitysvammaisten Tukiliiton toimintaa, mutta se toimii yli diagnoosirajojen, kuten myös kalastusoppaat Juha Happonen ja Jan Peter Holm. Lisäksi Jan Peter on valmistunut erityisryhmien vesistöohjaajaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta Iktyocare – Erityisryhmien vesistöohjaajakoulutushankkeesta. Juha toimi hankkeen projektipäällikkönä ja opettajana. Iktyocare tarkoittaa kalastuksen ja veden avulla tapahtuvaa virkistäytymistä ja motivointia toimintakyvyn ylläpitämiseen.
Juhan mukaan hanke syntyi vastaamaan kysyntään; erityisryhmät käyttävät luontopalveluja yhä enemmän, ja esimerkiksi kalastus- ja eräoppaita kiinnostavat myös erityisryhmien palvelut. ”Oma motivaationi oli saada ammattilaisia viemään erityisryhmiä nimenomaan vesille”, hän kertoo.
Jan Peter Holmin innostus erityisryhmien kanssa vesillä toimimiseen syntyi kauan sitten. ”Omassa perheessäni on nyt 21-vuotias erityislapsi, ja olemme kalastaneet yhdessä kesät talvet”, hän kertoo. Hän on opastanut vesillä monenlaisia ihmisiä, pitänyt lapsille kalakerhoa ja vienyt vanhuksia virkistymään mato-ongelle.
Juha Happonen sanoo, että matkailukalastuksen asiakkaina erityisryhmät ovat samanlaisia kuin muutkin. Kaikki haluavat saada kalaa. ”Se ei ole niinkään tärkeää, mitä saaliskalaa tulee, kunhan sitä tulee”, hän sanoo. ”Jos asiakkaat haluavat jotakin tiettyä kalaa, reissu profiloidaan niin, että kellonajat, välineet ja muut järjestelyt sen mahdollistavat.”
Fileiksi ja tulille
Muutama tunti Keurusselän vesillä tuottaa lopulta riittävästi haukea, kuhaa ja ahventa, jotta kurssilaiset saavat kalaa myös syödäkseen. Kurssin lopuksi he siirtyvät rantalaavulle tutustumaan kalan käsittelyyn. Jan Peter Holmin käsissä saaliista syntyy kauniita fileitä, jotka paistetaan heti avotulella laavussa.
Osallistujien herkutellessa Malikkeen verkostokoordinaattori Tanja Tauria tiivistää kurssin sisällön. ”Tärkeintä on ollut, että jokainen kurssilainen saa kokemuksen siitä, miltä kalastaminen tuntuu.”
Ja sikäli kuin kalastamisessa on kysymys saaliskalan koosta, sekin tuli otettua huomioon. Joni Laitinen pokkasi kurssin suurimmasta kalasta, puolitoistakiloisesta hauesta, palkinnoksi Juha Happosen ja Timo Koikkalaisen kirjan Jigikalastajan opas.
Kehitysvammaisten Tukiliitto ry
Tukiliitto on valtakunnallinen jäsenyhdistystensä muodostama ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestö. Tukiliiton kohderyhmään kuuluvat apua ja tukea asioiden ymmärtämiseen, oppimiseen ja arjen toimintoihin tarvitsevat ennen aikuisikää vammautuneet henkilöt sekä heidän perheensä ja muut läheisensä. Lisätietoa www.kvtl.fi
Teksti TUULA PURANEN Kuvat JANNE RUOTSALAINEN
