Kuinka hyvin kalat kuulevat äänen ja värähtelyt veden alla ja onko mahdollista saada kalat iskemään äänen ja värähtelyjen perusteella? Vastaan, että kyllä on ja annan seuraavassa vinkkejä, miten voit saada äänen avulla lisää tehoa omaan kalastukseesi.
Ääni on tärkeässä roolissa vedenalaisessa maailmassa. Kalat ja nisäkkäät käyttävät sitä paikantaessaan saalista, havaitessaan vaaraa tai luodatessaan ympäristöään. Kaikki kalastajat myös tietävät, että esimerkiksi lippa lähettää ärsykkeitä kalan kylkiviiva-aistiin, mutta harvempi tietää, että kaloilla on myös kuuloaisti.
Kuulo ei ole kaloille merkityksetön aisti, vaikka niiltä ulkokorva puuttuukin. Koska kaloilla ei ole erillistä korva-aukkoa, äänet johtuvat pehmeiden kudosten läpi sisäkorvaan. Kalojen sisäkorva on rakenteeltaan samanlainen kuin ihmisellä.
Kalojen kuulossa on suuria eroja lajikohtaisesti. Parhaiten kuulevat kalat, joiden sisäkorva on yhteydessä uimarakkoon. Uimarakon värähtely tehostaa ääniaaltojen kulkeutumista korvaan. Esimerkiksi silakalla on hyvä kuuloaisti.
Miten ääni kuuluu vedessä?
Ääni on mekaanista aaltoliikettä, joka tarvitsee edetäkseen väliainetta. Se ei voi levitä täydellisessä tyhjiössä, kuten avaruudessa. Vesi johtaa hyvin ääntä niin pinnan päällä kuin allakin ja jokainen tietää, kuinka hyvin tyyni järvenselkä kantaa äänet vastarannalta.
Vesi johtaa ääntä paremmin kuin ilma, sillä se on ilmaa tiheämpää. Esimerkiksi 20-asteisessa ilmassa ääni kulkee noin 350 metriä sekunnissa ja saman lämpöisessä vedessä ääni kulkee sekunnissa noin 1500 metriä. Koska vesi on ilmaa tiheämpää, värähtely vedessä ärsyttää paine-eroja kuuloluihin välittävää tärykalvoa voimakkaammin kuin värähtely ilmassa.
Kylkiviiva-aisti
Kalat aistivat kylkiviivan avulla veden paineaaltojen muutoksia. Kylkiviiva on helppo erottaa kalan kyljessä kulkevana viivana. Kylkiviiva muodostuu suomuista, joissa on pieni reikä. Nämä pienet reiät ulottuvat orvaskeden läpi hyytelömäiseen kanavaan, josta hyytelön liikkeet välittyvät aistisoluja pitkin hermostoon ja muodostavat kylkiviiva-aistin.
Kylkiviivan tehtävänä on täydentää kalan muita aisteja. Kylkiviivan avulla kalat voivat suunnistaa ja saalistaa muita kaloja. Kylkiviiva-aistista on myös hyvää apua silloin kun kalat uivat parvissa, jolloin ne tunnistavat toistensa sijainnin eivät törmää toisiinsa.
Miten ääntä voi hyödyntää kalastuksessa?
Kuten jo aiemmin mainitsin, kalat hyödyntävät ääntä sekä saalistuksessa että vaaran havaitsemisessa. Sukeltajat ovat tästä hyvä esimerkki. Silloin kun sukeltaja käyttää tavallisia kuplia päästäviä sukelluslaitteita, he usein pelästyttävät kaloja pois. Suljetun kierron eli kuplia päästämättömiä laitteita käyttävät sukeltajat onnistuvat usein pääsemään huomattavasti lähemmäs kaloja.
Saksalainen kilpakalastaja Christian Wieneke on perehtynyt perusteellisesti kalojen kuulo -ja kylkiviiva-aistin hyödyntämiseen. Hän on kalastanut menestyksellä niin ahvenia, haukia ja kuhia ja hän käyttää lähes aina uistimia, joissa kalastusta voidaan tehostaa äänen avulla. Petokalat ovat territoriaalisia eli puolustavat reviiriään hanakasti ja kaikki ärsykkeet kannattaa pyrkiä hyödyntämään.
Hänen mukaansa erityisesti kuha on varsinkin huonolla syönnillä mahdollista saada innostumaan uistimesta oikean äänen avulla. Kuhan näköaisti ei ole erityisen hyvä, vaan se saalistaa sameissa vesissä pääosin kylkiviiva-aistin avulla ja kylkiviiva-aistia voidaan ärsyttää äänen avulla.
Kuha käyttää ravinnokseen kuoreita, pieniä pasureita, ahvenia, kiiskiä, salakoita ja merellä myös kivinilkkoja. Ahnas petokala osaa yhdistää erilaisia ääniä erilaisiin kalalajeihin ja esimerkiksi kivinilkan pohjan ruopiminen tai kuoreiden parven liike-energia saa saalistajan vaistot heräämään. Lisäämällä jigin pyrstöön tai runkoon pienen räminäkapselin, on mahdollista tuottaa erilaisia kuhaa houkuttelevia ääniä.
Kohti onnistumisia
Monissa ”kovissa” uistimissa räminäkuulat löytyvät jo valmiiksi kiinteästä kammiosta. Osasta kovista uistimista paikka erilliselle räminäkapselille löytyy, mutta luonnollisin paikka on asentaa niitä erilaisiin pehmovieheisiin, kuten jigeihin.
Räminäkapseleita voi asentaa pehmovieheisiin lähes mihin tahansa, jolloin niiden tuottamaa ääntä voi vaihdella. Joistain pehmovieheistä löytyy jopa valmiit paikat räminäkapseleille. Kapselit sopivat mainiosti myös esimerkiksi isoihin shadeihin kun uistellaan haukea.
Räminäkapselit asennettaan sellaiseen osaan, joka on liikkeessä eli pyrstöön, vatsaan tai kylkiin. Vaikka pehmovieheessä ei valmista paikkaa olisikaan, on kapseli helppo asentaa tekemällä pieni viilto, jonka sisään kapseli asennettaan. Viilto on hyvä sulkea tipalla pikaliimaa, jotta kapseli ei pullahtaisi heti ulos.
Kapselin ja kuulien koko valitaan suhteessa uistimen kokoon. Räminäkapseleita on saatavilla esimerkiksi lasisina, joissa on sisällä teräskuulia. Nykyisin löytyy myös teräksisiä kapseleita, joiden sisällä olevat teräskuulat tuottavat terävän metallista napsahtelua.
Ääntä pintaan ja pinnan alle
Kesällä käytettävät pintavieheet eli popperit luovat jo pelkällä uintiliikkeellään ääntä ja pinnan värähtelyä veteen, jota erityisesti hauet ja ahvenet eivät voi vastustaa. Nopeat uintiliikkeet saavat veden lentämään näyttävästi ja pärskeet herättävät petokalojen huomion.
Pintavieheistä löytyy myös uudenlaisia ratkaisuja, kuten Savage Gearin Smash Tail, jossa on pyörivä pyrstö, joka toimii ikään kuin potkurina ja tuottaa veteen pyörteitä sekä ääntä. Ääni muodostuu pyrstössä olevan pienen reiän kautta.
Ääni ei ole ratkaisu kaikkeen
Vaikka olenkin tässä artikkelissa kertonut äänen tehokkuudesta, se ei luonnollisesti ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa petokalan iskuun. Vesistöt ovat erilaisia, olosuhteet vaihtelevat, veden värin muutokset sekä valaistuksen muutokset vaikuttavat osaltaan kalastukseen. Ääni voi kuitenkin joissain tilanteissa tai hankalalla syönnillä olla se ketjun viimeinen lenkki, joka laukaisee pedon saalistusvietin.
Teksti ja kuvat NIKOLAJ KORSHOLM Käännös ANTTI ZETTERBERG
