Ensikontakti järveen jätti suurahvenet mysteeriksi. Silti kalareissu oli molemmille yksi kaikkien aikojen parhaista.
Suomussalmella, Kainuun korpimailla, aivan itärajan tuntumassa sijaitsee Kevättijärvi. Järvi, jolla on ollut vuosia jo verkkokalastuskielto, ja josta nyt on tullut Metsähallituksen OPV- eli onki, pilkki, virveli -kohde.
Metsähallituksen verkolla tekemä koekalastus järvellä antoi 32 ahventa, joiden keskipaino oli 700 grammaa ja joista 12 painoi yli kilon. Kun Metsähallitus kyseli toimituksen avustajia kalaan, alkoi heti kiinnostaa.
Kesäkuun puolivälissä matkaan
Teimme viikonloppuiskun Metsähallituksen projektipäällikön, kalastusvälinealalta ennestään puolitutun Henrik Korkeamäen kanssa. Paikka oli kummallekin vieras, mutta muutaman vinkin saimme paikallista erätarkastajalta, Jari Lauroselta.
”Sieltä tulee kuule ruman kokoisia ahvenia! Ja saatiin sieltä viime vuonna 126-senttinen haukikin”, tarinoi Lauronen rannassa ja tarkasti samalla luvat kalaretkeltä palanneelta seurueelta.
Yhdellä seurueesta oli lupa maksamatta, ja seurauksena olivat sakot. Seurue ei ollut ensimmäinen eikä taatusti viimeinen. Tarkastustoiminta järvellä on tehokasta, sillä salakalastusta näillä syrjäisillä erämaajärvillä esiintyy paljon.
Valtakunnallisten rajoitusten lisäksi ahvenen ylämitta on 35 senttiä, ja sitä pienempien ylösottokiintiö päivässä 10 kalaa. Lupien lisäksi kalojen määrien ja mittojen suhteen on siis oltava tarkkana.
Vastuullisuus edellä
Henrik, joka on vahva vastuullisen kalastuksen puolestapuhuja ja suuri luonnonystävä, asetti heti alkuun haasteen: jokaisessa vieheessä olisi vain yksi koukku, josta on väkäset puristettu lyttyyn. Näin mahdolliset vapautettavat suurahvenet kokisivat mahdollisimman vähän vahinkoa.
Haasteeseen oli helppo tarttua. Vaikka esimerkiksi jatkuvasti vaihtuvista testivieheistä ei tule aina väkäsiä lytättyä, periaatteesta on helppo olla samaa mieltä. Jos joku kala jää saamatta väkäsettömän koukun takia, sittenpä jää!
Syvänteen päällä tapahtuu (tai sitten ei)
Tietojen mukaan isot kalat viihtyvät järven suurimman syvänteen päällä, joten aloimme uistella sen ympärillä. Pieni hauki, pieni ahven ja tyhjä kaiku eivät antaneet osviittaa isoista. Niinpä lähdimme kokeilemaan muualta. Vastaan tulleelta veneeltä saimme kuulla yhden suuren hauen katkaiseen siiman. Uistellen ei kuulunut haukia eikä ahvenia.
Yksi kiinnostavan näköinen vähän syvempi ja vitaisempi saarennurkka antoi päivän ensimmäiset heittohauet ja kasan ahventapahtumia. Järjestäen tukevassa kunnossa olleet ja väkevästi vastaan hangoitelleet hauet eivät silti muutamaa kiloa enempää painaneet. Ahvenetkin olivat yhä sinttejä.
Toisen syvemmän montun päällä Henrik alkoi heittää Savage Gearin isoa Line Thru Trout -taimenjäljitelmää. Siihen kävi iskemässä päivän suurin hauki, joten vaihdoin itsekin systeemiä. Leijutin uuden Ison Räsäsen nimikkoväriäni lähellä pohjaa, kun viimeisellä ylöskelauksella siihen iski kala. Parin kilon hauki… ei vaan sehän onkin taimen! Kaunis, noin 60 cm pilkkukylki.
Taukkaa hinaamaan
Taimentapahtuma sai meidät kokeilemaan uistelua. Pienessä hetkessä tärähti ensin Henrikin ottiviehesuosikki Storm Hot ’n’ Totiin samanmoinen, mutta vähän hoikempi taimen. Vähän perästä napautti toinen, joka irtosi, ja jonkin verran myöhemmin minä sain vielä yhden tasan 60-senttisen uudella Rapalan Shadow Rap Jack Deepillä. Neljästä kalasta kolme tuli ylös, vaikka vieheissä oli vain yksi väkäsetön koukku.
Päivä pääsi maaliin aika myöhään. Eväät olivat loppu, vedet niin ikään. Ala-Vuokin kyläkaupassa piti käydä iltapäivällä, mutta tajusimme, että se on jo kiinni. Sittemmin kauppias tosin kertoi, että hänelle olisi saanut soittaa. Hän palvelee, jos on vaan kotosalla. Ajoimme 30 kilometriä suuntaansa käydäksemme Suomussalmen keskustassa grillillä.
Matkat, kalastuksellisesti hiljaiset hetket ja vähät ajat mökillä antoivat aikaa keskustelulle koskien vastuullista kalastusta, suurkalojen merkitystä sosiaaliselle statukselle ja ylipäänsä sitä, mikä on merkityksellistä virkistyskalastuksessa. Ne keskustelut muuttavat oman loppuelämäni kalastusta. Vähentävät ja pienentävät koukkuja heti ensi alkuun.
Toinen päivä samalla kaavalla
Jälkimmäinen päivä ei tuonut mitään oleellista uutta. Aamupäivällä löysimme yhdestä lahdesta runsaasti haukitapahtumia, päivän mittaan saimme haukia ja ahvenia, ja taas illansuussa alkoi taimenralli. Henrik sai elämänsä suurimman järvitaimenen, mutta osin viikonlopun keskustelujen tuloksena hän ei halunnut mitata tai punnita kalaa, eikä sitä koko aikana nostettu vedestä. Kun kala saatiin haaviin, ajoimme parin kymmenen metrin päähän rantaan ja kuvasimme kalan rantavedessä. Paljon tämän vastuullisemmin ei enää voi pyydystää ja päästää vesistölle arvokkaita yksilöitä.
Kalastimme läpi yöttömän yön, löytäen muun muassa pian auringonnousun jälkeen, puoli kolmen jälkeen matalasta lahdesta hurjasti syöviä haukia. Tulipa siinä reissun suurinkin, joka kävi pieneen X-Rap SubWalkiin samalla sekunnilla kun viehe osui veden pintaan. Aamuyön tunnit olivat kokemuksena huikeita, vaikka suurahven jäi puuttumaan.
”Vähän muuta mitä odotit”?
…kuului monen kaverin kysymys, kun palasin suurahvenjärveltä. Kyllä. Erilainen, kuin etukäteen ajattelin, mutta todella hieno reissu! Paljon kalatapahtumia, hienoja ja vahvoja haukia, komeita taimenia ja mielenkiintoisia keskusteluja sekä mielipuolista huumoria läpi yöttömän yön.
Jos ison ahvenen haluaa, kannattaisi ilmeisesti lähteä Kevättijärvelle syksymmällä, jolloin muikku parveutuu ja ahven sen perässä. Ei yhtään harmita, että jäi vielä uutta koettavaa ja etsittävää. Kainuuseen palaa mielellään. Ja ennen muuta järven kalastusperiaatteet ja Henrikin kanssa käydyt keskustelut laittoivat ajattelemaan vastuullisen kalastuksen periaatteita aivan uudella tavalla.
Teksti ja kuvat NIKO SATTO
