Joulukuussa vain aivan eteläisin merialue sekä Ahvenanmaan välisaaristo saattavat tarjota vielä vapaata vettä, mutta pääosin vesistöt rupeavat jäätymään. On aika avata pilkkikausi ahvenen ja kuhan pilkinnällä.
Ensijäiltä voi saada huimia saaliita
Ensijäiden alta saattaa saada todella hyviä saaliita. Jää muuttaa valon luonnetta ja veden alla kaikki rauhoittuu. Kun sinne pääsee tiputtamaan pyydön, voi syönti äityä hurjaksi.
Ahven (isommat järvet ja meri)
Ahven kerääntyy talvella järvillä ja merialueella vedenalaisille karikoille ja rinteisiin. Kaikissa paikoissa ei ole kaloja heti alkutalvesta, vaan kalat voivat saapua karille myöhemmin. Älä siis hylkää jotain karikkoa sen takia, että et ensijäiltä saanut mitään. Käy kokeilemassa uudestaan kuukauden tai parin päästä. Tärkeintä on kokeilla paljon eri paikkoja, joten liikuntaakin saa mukavasti.
Tyypillinen ensijäiden ahvenkarikko on noin 6-10 metriä pinnasta, kun mittaus tehdään karikon korkeimmasta kohdasta. Kannattaa myös muistaa, että jään päälle satanut lumi pimentää olennaisesti olosuhteita, joten lumen peittämältä jäältä voidaan kalastus aloittaa jo matalammastakin, noin 4-6 metriä pinnan alapuolelle nousevalta karikolta.
Pieniltä metsälammilta voi olla vaikea löytää mitään kovin suuria vaihteluita, mutta lammen pienen koon johdosta sen kalastaminen on helppoa. Pystypilkki ja mormyska ovat eniten metsälammilla käytettyjä pilkkejä. Väreissä perussääntönä kirkkaaseen veteen kirkasta ja humuspitoiseen tummempaa. Mormyskoista punainen ja oranssi ovat toimineet parhaiten ensijäiltä.
Jos mitään ei tapahdu, voit nostaa pikku hiljaa etäisyyttä pohjasta. Oikea pilkin uittaminen on tärkeämpää kuin sen väri. Tasapainopilkkiä uitetaan lyhyillä ja nopeilla vedoilla, jolloin se keinuu houkuttelevasti edestakaisin. Huonolla syönnillä kannattaa vaihtaa suoraan pystypilkkiin.
Pystypilkit uivat vilkkaasti ja välähtelevät näyttävästi. Niiden uittaminen on yksinkertaista edestakaisin nykimistä, mutta uintiin saa lisää tehoa värisyttämällä sitä ylös nostaessa. Tosin pidemmän päälle väristely rupeaa tuntumaan käsissä. Väristely on joskus se tekijä, joka laukaisee syönnin.
Jos syönti on aivan nollassa, on pakko ottaa avuksi mormyska, joko sellaisenaan tai rakentaa pystypilkistä ja mormyskasta yhdistelmä. Yhdistelmään tarvitaan noin 15 cm mittainen siimatapsi, jonka päähän sidotaan mormyska, johon voidaan vielä kiinnittää surviaisentoukka. Nyt pitäisi nirsoimmankin ahvenen innostua!
Siimoista
Siimaksi ahvenpilkkiin pysty- ja tasapainopilkille 0,20-0,25 mm monofiilisiima. Mormyskalle 0,12-0,18 mm monofiilisiima. Mormyskalle tarvitaan vielä oma herkkä kärki.
Kuha
Kuhaa ensijäiltä pilkkivän kannattaa suunnata aluksi merialueen jokisuihin. Jostain syystä kuhat tunkevat jäiden tultua sankoin joukoin mereen laskeviin jokiin ja jäätyneistä joista voi saada huimia kuhasaaliita.
Merellä ja järvillä syvänteiden vieressä olevien matalikoiden reunat ovat myös usein toimivia paikkoja. Näissä paikoissa kannattaa muistaa, ettei kala ole matalikon päällä, vaan sen lähettyvillä ja penkoilla sekä rinteissä. Erilaiset salmipaikat ovat myös kokeilemisen arvoisia.
Aloita aina pohjan tuntumasta. Heiluta pilkkiä muutaman kerran rauhallisesti, jonka jälkeen voit vetää pari pidempää vetoa houkutellaksesi kaloja pilkin lähelle. Kuhan pilkinnässä on hyvä pitää pidempiä taukoja kuin ahvenen pilkinnässä. Kuha ottaa juurikin usein tauon aikana ja juuri kun et odottaisi tärppiä.
Vavaksi sopii napakkakärkinen pilkkivapa. Kuhan suu on varsin kova, joten tiukalla vastaiskulla saadaan koukku kunnolla kiinni.
Pilkkimisessä voidaan käyttää monofiilisiimaa tai kuitua. Monofiilin on hyvä olla noin 0,30-0,35 mm paksuista, kuitusiima taas vastaavasti noin 0,15-0,20 mm. Kuitusiiman kanssa jotkut käyttävät monofiili- tai fluorocarbon-tapsia, jolla pilkin saa uimaan hieman rauhallisemmin. Tapsin pituus on noin 50-100 cm.
Kannettava kaikuluotain tuo pilkintään tehoa
Kannettavat kaikuluotaimet ovat yleistyneet talvikalastajien keskuudessa muutaman viime vuoden aikana. Pilkkimisestä saa enemmän irti luotaimen kanssa ja tunnelma lähentelee avovesikalastusta. Tieto tarkasta syvyydestä auttaa hahmottamaan ja etsimään kalapaikkoja, samalla vanhatkin ottipaikat näkee aivan uudessa valossa. Paikan vaihdonkin voi tehdä luottavaisin mielin, jos kalaa ei kaiussa näy.
Vaikka näyttö ei piirtäisi kaloja, voivat pohjan tuntumassa uivat kalat aiheuttaa pohjaan väreilyä, joka näkyy muuttuvana ja epäsäännöllisenä muotona näytöllä. Tällöin kannattaa ehdottomasti tiputtaa pilkki väreilyn sekaan ja koittaa saada kalat iskemään.
Joitakin malleja myydään yhdistelmälaitteina, jossa samassa on myös GPS-plotteri. Talvikalastuksessa plotterilla ei ole niin merkitystä muuten kuin että kalapaikat voidaan merkitä kartalle. Pikkuhiljaa niistä alkaa muodostua selvä kuva missä kalat liikkuvat.
Pilkkijän varusteet
Kaira on pilkkijän oleellinen varuste. Järkevin valinta kairan kooksi on kuusituumainen. Nelituumainen on vain pienille kaloille ja kahdeksantuumainen on tosi raskas kairata. Nykyisin kairoihin on saatavilla myös akkukonesovitin, jolla homma helpottuu oleellisesti.
Pilkkijän lämpöpuku ja lämpösaappaat sekä kaksi paria hanskoja että tuulenpitävä pipo pitävät pilkkijän lämpimänä koko päivän. Jos on oletettavissa heikkoja jäitä, on pelastuspuvun (eli kuivapuvun) käyttö enemmän kuin suositeltavaa.
Sohjokauhaa tarvitaan jäämurskan poistamiseksi avannosta ja pilkkijakkara on kätevä istumiseen, mutta myös varusteiden säilytykseen. Moni käyttää myös pulkkaa, jolla saa vietyä enemmän varusteita ja kairan kuljettaminen on kätevää.
Turvallisuus
Vaikka pilkkimään tekisi kuinka mieli, ei jäälle kannata lähteä missään tapauksessa liian aikaisin. Joka talvi joudutaan lukemaan hukkuneista pilkkijöistä. Pienissä vesistöissä jäätyminen on nopeaa, joten niille kannattaa suunnata ensin. Niissä myös kalastuspaine on yleensä pienin.
Kantavaa teräsjäätä syntyy -10 asteen pakkasessa 2,5 sentin vuorokausivauhdilla, joten onneksi ei tarvita kovin montaa tiukan pakkasen päivää, jotta vahva jää muodostuu myös isompiin järviin.
Jäälle otetaan aina mukaan jäänaskalit kaulaan, sillä avannosta on erittäin ikävä nousta käsin raapien. Heittoköysi ei ole liioittelua etenkään alku –ja loppukaudesta. Puhelin on hyvä laittaa vedenpitävään pakkaukseen.
Suomen ympäristökeskuksen (www.ymparisto.fi) ja Ilmatieteenlaitoksen sivuilta (www.ilmatieteenlaitos.fi) näkee päivitetyt jäätilanteet järville ja merelle, mutta näihin ei kannata sokeasti luottaa vaan aina tehdä päätös vallitsevan paikkakohtaisen tilanteen mukaan.
Turvallista ja menestyksekästä pilkkikautta!