Kesämökeillä on tuhansittain pienveneitä, joissa ei välttämättä ole edes moottoria. Juuri nämä veneet soveltuvat erityisen hyvin jigikalastuskäyttöön suojaisilla vesialueilla. Veneeksi kelpaa lähes mikä tahansa jolla, jonka perään voi laittaa poltto- tai sähkömoottorin.
Mitä pienempi tuulipinta-ala, sen parempi. Unohda siis isot koppiveneet ja kuusimetriset pulpettihirviöt ja varusta mökillä vähällä käytöllä oleva pienveneesi vertikaalijigauskäyttöön.
Tässä on esimerkkiveneenä reilun neljän metrin pituista Mix Buster vuodelta 1997, joka on kestävä ja vakaa alumiinivene. Mix Busteria voi hyvin soutaa tarvittaessa eikä siihen tarvita sähkömoottoria suurempaa tehoa jigihommiin. Käytännössä lähes joka mökiltä löytyvän lasikuituinen soutuvene ajaa saman asian.
Mistä vertikaalijigauksessa on kyse?
Laji on samantyyppistä kuin ajopilkintä: viehe tiputetaan veneen laidalta suoraan veteen ja jigi saa uintiliikkeensä veneen liikkeestä. Vertikaalijigauksessa liikutaan hitaasti kaikua koko ajan seuraten ja yritetään saada kaikuluotaimen näytölle kaloja, joille jigiä tarjota.
Mitä välineitä vertikaalijigaaja tarvitsee?
Vertikaalijigaus ei ole sen enempää välinelaji kuin muutkaan kalastusmuodot. Lajissa tarvitaan tiettyjä välineitä kuten vene moottorilla, hyvä kaikuluotain, vapa, kela ja jigejä.
Kaikuluotain on välttämätön väline. Ilman kaikua vertikaalijigaus on puhdasta hakuammuntaa. Kaikuluotaimenkaan ei pidä välttämättä maksaa tuhansia euroja vaan nykyään peruslaitteen saa muutamalla sadalla eurolla.
Pääasia on, että kaikuluotaimesta näkee kalat ja halutessaan jigin. Kaikki muu (reaaliaikapalkki, viistokaiku, chirp) on hifistelyä, joskin toki hyödyllistä ja käytännöllistä olettaen, että laitteen tarjoamat hienoudet ja toiminnot vaivautuu opettelemaan.
Markkinoilla on saatavissa kannettavia kaikuluotaimia sekä anturitelineitä kaidekiinnityksellä. Mökkiveneen varustelussa nämä ovat erittäin käteviä, sillä jos vene on muussa käytössä, voi varusteet nostaa helposti pois.
Kevyttä ja nopeaa
Vertikaalijigaukseen soveltuva vapa on kevyt, tunnokas ja nopeatoiminen, mieluiten myös jäykkäkärkinen. Perinteinen kuhanjigausvapa ei sovellu vertikaalijigaukseen, sillä se ei ole tarpeeksi napakka.
Hyviä ovat 6-7 –jalkaiset vavat, joiden viehesuositus yltää jopa 50 grammaan asti. Monella valmistajalla on nykyään olemassa vertikaalijigaukseen varta vasten suunniteltuja vapoja, joihin kannattaa tutustua. Nurkassa seisova vanha vetouisteluvapa jätetään niille sijoilleen.
Kelalta ei paljoa vaadita
Pienehkö, kevyt avo- tai hyrräkela soveltuu loistavasti. Hyrräkelaa pystyy hallitsemaan kalastuksessa pitkälti yhdellä kädellä, jolloin toinen käsi jää vapaaksi veneen ohjaamiseen. Yleisesti käytetään myös pieniä, 1500-luokan haspelikeloja.
Siimat
Siimaksi kelpaa vain ja ainoastaan punottu tai monikuitusiima. Paksuus voi olla esimerkiksi 0,10-0,20 mm. Paksumman siiman käytön voi kompensoida käyttämällä raskaampaa jigipäätä jolloin jigi ei jää laahaamaan veneen taakse.
Jigit ja painot
Lajiin soveltuvat ehdottomasti parhaiten haarapyrstöiset jigit. Jigin koko määritellään kohdekalan koon ja kalojen ravinnon mukaan. Yleensä suositaan kuitenkin isohkoja jigejä, sillä kuha on opportunisti, joka ottaa mielellään isoonkin vieheeseen.
Jigien värimaailmaa kannattaa pitää laajana ja vaihdella aktiivisesti, jos tuntuu siltä ettei kala syö. Chartreuse, pinkki ja Mahi-Mahi toimivat usein hyvin ja toisaalta luomuväreistä harmaan, tummanharmaan, valkoisen ja mustan eri yhdistelmät ovat antaneet hyvin kuhaa.
Sopiva paino jigipäälle on noin 25-35 grammaa riippuen hieman veneen liikkumisnopeudesta, virtauksesta, siiman paksuudesta ja jigin koosta.
Käytäntöön
Vertikaalijigauksessa liikutaan hitaasti noin puolen solmun vauhtia kaikua seuraten. Liian matalassa vertikaalijigaus ei toimi ja se onkin tehokkaimmillaan yli viiden metrin vedessä, mutta kaloja voi saada matalammastakin.
Pohjavertikaalijigaus
Pohjavertikaalijigauksessa jigiä pidetään aivan lähellä pohjaa ja odotellaan, että pohjassa tai sen tuntumassa lymyilevä kala iskee jigiin kiinni. Pohjavertikaalijigauksessa ei välttämättä tarvitse nähdä jigiä tai edes kaloja kaikuluotaimessa, joskin ne tuovat lisäjännitystä lajiin.
Tärkeää on, ettei vavalla tehdä isoja ”pilkkimisliikkeitä”. Pieniä väristyksiä ja nostoja voi toki silloin tällöin tehdä, mutta kaikki isommat uittoliikkeet kannattaa kitkeä.
Välivesijigaus
Välivesijigauksessa edetään hitaasti veneellä kaikuluotaimen avulla kaloja etsien ja tyypillisesti jigi tiputetaan veteen vasta siinä vaiheessa kun sopiva kohdekala piirtyy kaikuluotaimen näytölle. Jigiä voi pitää koko ajan vedessä, mutta jos jigi jää kalan alle, sen nostoyritys kalan yläpuolelle voi johtaa kalan poistumiseen.
Mistä ja milloin?
Vertikaalijigausta voi harrastaa niin merellä kuin järvilläkin koko avovesikauden ajan. Kohdekalaksi voi myös valikoida hauen, joka käy suosiolla jigiin kiinni varsinkin välivedessä uitettuna.
Isoimmat kuhat saadaan yleensä keväällä ennen kutua mutta kylmän veden aikaan kalastus on usein haastavaa. Kesällä kuha on usein hyvällä syönnillä kuten myös loppusyksystä kalojen tankatessa talvea varten.
