Helsingin rannikon siluetti siintää horisontissa veneen takana ja keula halkoo kevyessä etelätuulessa aaltoja aurinkoisella Suomenlahdella. Luotain näyttää veneen alla vettä Sitinin penkassa 47 metriä ja luotain piirtelee lupaavasti pikkukalaparvia väliveteen ja joukossa näkyy luotaimen ruudulla isompia banaanin mallisia kaikuja – paikalla on siis melko varmasti lohia.
Epilogi
Olemme virittäneet hyvässä uistelukelissä 12 vapaa: 4 pikkuplaanaria kummallekin puolelle venettä ja lisäksi syvätakiloihin kaksi vapaa takilaa kohden. Takiloiden kuulat piirtyvät kalaparven syvyyteen ja hieman sen alapuolelle. Ilman täyttävät veneen perässä kaartelevan muutaman lokin satunnaiset huudot ja moottorin tasainen hyrinä.
Taivas on kirkkaan sininen ja ilma tuoksuu raikkaalle meri-ilmalle. Vetoon on viritetty täkyrakseja, osa ilman houkutuslevyä ja osa houkutuslevyn kanssa. Aurinko lämmittää ajoittain kuumasti kalastajien naamoja takakannella ja olo on rentoutunut, jopa seesteinen.
Rento tunnelma sähköistyy kuin taikaiskusta
Takilan alimmaisen vavan siima irtoaa laukaisemisesta. Jari syöksyy äkkiä vapaan ja ottaa vavan telineestä. Siima kiristyy ja on selvää, että nyt on kunnon kala kiinni! Kala syöksyy villisti viitisenkymmentä metriä veneen perään ja hyppää näyttävästi korkealle ilmaan – hopeinen kylki kimaltelee auringossa kun se läsähtää takaisin omaa elementtiinsä.
Autopilotti hoitaa veneen ohjausta ja kaksi muuta venekunnan jäsentä kelaavat muita siimoja rutiinilla veneeseen pois kalan tieltä. Kun tarpeeksi vapoja on saatu siivottua pois alta ottaa JP haavin esille ja menee veneen perään valmiiksi.
Vartin väsyttelyn jälkeen kala saadaan lähestymään venettä ja viimeisenä oljenkortenaan se vielä hyppää juuri ennen haavia ilmaan, mutta pysyy kiinni. Jari vetää kalan veneen viereen, haavi heilahtaa ja komea lohi nousee partaan paremmalle puolelle. Venekunnan tuuletukset raikuvat ilmoille, kun veneen pohjalla pötköttää yli 10 kilon lohi. Suomenlahti antoi parastaan tällä kertaa. Tällaisia elämyksiä Suomenlahti voi tarjota kalastajille, kun olosuhteet ja tähtimerkit osuvat kohdalleen.
Ajankohta – syönnös- ja vaelluskalaa
Syönnöskalaa Suomesta saisi varmasti läpi vuoden, mutta syksyllä ja talvikaudella (jos meri on auki) kelit ovat usein tuulen puolesta sellaiset, että uistelemaan ei oikein voi lähteä. Keväällä huhti-toukokuussa lohiraportteja alkaa kuulumaan perinteisesti Rauma-Pori-akselilta ja vaelluskalan nousun edetessä pohjoisemmasta nousuparvien edetessä kohti synnyinjokiaan.
Ahvenanmaalla kuumin lohenkalastussesonki ajoittuu yleensä toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Vuoden suurimmat lohet usein tavoitetaan juuri Ahvenanmaalta, mutta yli 20 kg lohia on myös raportoitu myös Helsingin, Espoon ja Hangon vesiltä kesäaikaan. Esimerkiksi Helsingin edustalla parasta lohestusaikaa monen mielestä on kesä-heinäkuu. Myöhemminkin kalaa tulee, mutta jos kesä on kuuma, niin levä- ja petovesikirpputilanne saattaa vaikeuttaa uistelua, kun kirppuja sekä levää jää siimoihin kiinni ja ne tukkivat leikarit. Helsingin edustalta syönnöskalan lisäksi vaelluskalaa tulee vielä heinäkuussakin, kun lohia suuntaa kohti Kymijokea.
Ottipaikat ja ottivärit Helsingin edustalla
Suomenlahden uistelijoiden sivustolle on kerätty laaja informaatiopaketti Suomenlahden lohenuistelupaikoista ja yleisiä vinkkejä asiasta. Jos Helsingin edustan lohipaikat eivät ole vielä tuttuja, niin kannattaa käydä sivustolla vilkaisemassa karttoja ja ottaa omaan plotteriin talteen yleisimpiä ottipaikkoja. Vinkit ja kartat löytyvät osoitteesta: htc.suomenlahdenuistelijat.fi/index.php/helsingin-edustan-lohipaikat. Ottiväreistä jokaisella on omat suosikkinsa, mutta yleisenä ohjeena voisi antaa, että keltaisen, sinisen ja vihreän eri yhdistelmät ainakin toimivat.
Teksti ja kuvat MIKKO REHTILÄ
Keskustele merilohen uistelusta Kalamies.com foorumilla.
