Kalastus ja sienestys ovat syksyn kohokohtia

Kummassakin lajissa saalisvarmuus paranee syksyn edetessä. Lajien onnistunut yhdistäminen samaan päivään tuo todella paljon mielihyvää. Esimerkiksi itse pyydetyn ahvenen tai kuhan kanssa tarjoiltu kermainen suppilovahvero, mustatorvisieni tai kanttarellikastike omista sienistä on syyskokkauksen aatelia.

Yhdistetty kala & sienipäivä

Syyskuusta lähtien ahvenen ja kuhan pyytäminen ei ole kovin vaikeaa jos hommaan keskittyy vähänkään. Sienestyksen kannalta näiden kalojen kalastaminen on kätevää, sillä kalassa ei tarvitse kovin kauaa olla paikan löydettyään. Ruokakalat löytyvät usein parissa kolmessa tunnissa viimeistään, jonka jälkeen voi siirtyä sienimetsään.

Ahvenen pyynnissä paras väline on jigi ja kaikuluotain. Ahvenet rupeavat parveutumaan syksyn edetessä ja optimaalinen hetki koittaa kun vesi on noin 12-14 astetta. Kuten vaikkapa suppilovahveroita, voi ahventa kalastaa jigillä jäiden tuloon asti. Salmet, lahdet ja syvemmät karikot ovat paikkoja, joista raitapaidan löytää. Syysahven on siitä kiitollinen, että se ottaa hanakasti ja on usein hyvän kokoista. Kaikuluotaimesta on suurta apua, jos ei ole pomminvarma paikasta.

Kuhan toinen jigisesonki koittaa kevään jälkeen syksyllä. Kutukarikkojen sijaan nyt kalastetaan syviä salmia ja selkävesien matalikkoja. Monissa salmipaikoissa näkee paljon kalastajia heti ensimmäisten syysmyrskyjen jälkeen, mutta veden kannattaa antaa viilentyä alle 15 asteen, jolloin saalis on varmempaa. Tärkeintä syksyn jigauksessa on se, ettei kalaa etsi matalasta, vaan pommittaa jopa 15 metrin monttuja. Usein tapahtumia tulee kuitenkin parhaiten noin 5-8 metrin syvyydestä.

Sienestys

Kun kalat on pyydetty, voi siirtyä sienimetsään. Syksyn ehkä helpoin löydettävä sieni on suppilovahvero, jota kasvaa tiheinä ja laajoina ryppäinä kuusivaltaisissa tuoreissa kangasmetsissä sekä korvissa ja kallionrinteiden notkelmissa. Se on erittäin yleinen varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Myös isommista meren saarista voi löytää huimia saalita, sillä siellä poimintapaine on paljon pienempi. Suppilovahvero on pieni kellanruskea sieni, jolla on kapea ja ontto jalka sekä sileä, ohut ja suppilomainen lakki. Se on erittäin helppo tunnistaa.
Suppilovahveron poimijan kannattaa noudattaa samaa taktiikkaa kuin kanttarellinkin kanssa eli sienet löydettyään on hyvä pysyä samalla alueella ja tutkia maastoa tarkoin sillä sienet kasvavat tiheinä ryppäinä.
Suppilovahveropaikkojen liepeillä voi myös löytää mustaa torvisientä ja kanttarelleja, jotka kannattaa ehdottomasti poimia mukaan – todellinen metsän grand slam.

Onnistuneen päivän jälkeen kalasäkissä on kuusi noin puolen kilon ahventa verestettynä sekä korillinen suppilovahveroita. Nämä eväät riittävät hienosti neljän hengen illalliseen.

Tarveaineet:

Ahvenfileitä nahattomina
Suppilovahveroita
Sipulia ja valkosipulia
Mustapippuria ja suolaa
Ruokakermaa (esim. Valion ruokakermoista löytyy myös valmiiksi maustettuja)
Perunaa
Voita paistamiseen

Kastike

Poista puhdistetuista sienistä ensin turha neste paistamalla niitä hetken kuumalla pannulla. Valuta neste pois ja laita sienet lävikköön odottamaan. Kuullota sipulihake ja valkosipuli voissa, lisää sienet ja mustapippuri. Mausta suolalla. Kaada mukaan ruokakermaa siten, että sieniä näkyy vielä pinnalla. Anna hautua pienellä lämmöllä noin 10 minuuttia.

Paista nahattomat ahvenet voissa kullan ruskeiksi ja mausta vain suolalla.

Keitä perunat kypsiksi, leikkaa ne viipaleiksi ja paista niihin kaunis pinta voissa.

Tarjoa heti tuoreena!