Käsillä on monien mielestä paras hauenkalastuksen aika, joka kestää jopa talveen asti. Itse nautin syyskalastuksesta erittäin paljon ja juuri hauen perhokalastus on tärkeässä osassa kalastustani.
Vesien viilentyessä perhoni muuttuvat hyvin paljon. Jos alkukaudesta perhojen materiaali on enemmän keinokuituja ja luonnonvärejä, niin mitä kylmemmäksi vedet menevät, muuttuvat perhoni mahdollisimman kevytrakenteisiksi ja eläviksi. Tärkeintä on saada perhot uimaan hitaalla uitolla niin tehokkaasti kuin mahdollista. Nämä perhot ovat hauskoja sitoa ja niillä on todella mukavaa kalastaa.
Syysperhojen tärkein materiaali on bucktail
Niiden tärkein yksittäinen osa on wiggletail-pyrstö. Puhumme perhohäntyreistä ja niille ominaista ovat suuret ovaalin muotoiset wiggletail-pyrstöt, jotka lepattavat vedessä hiljaisellakin vedolla. Pyrstön ideana on tuottaa liikettä hyvinkin hitaassa uitossa sekä tuoda perholle tarpeeksi kokoa ilman, että siitä tulee liian kookas heitettäväksi.
Bucktail luonnonmateriaalina antaa perholle elävyyttä ja keveyttä. Lisäisin hyvin harvoin näihin perhoihin muuta kuin bucktailia ja erilaisia keinokuitukimalteita, koska keveys on tärkein osa parhaaseen uintiin. Kun vedet viilentyvät tulee perhon uida hitaasti, mutta silti elävästi, jolloin monet keinokuitumateriaalit eivät tule kyseeseen.
Olen huomannut, että perhossa tulee olla jerkkimäinen uinti eli se ui vedolla pientä siksakkia ja kun veto pysäytetään, tulee sen tehdä pieni uinti sivuttain ja jäädä leijumaan mahdollisimman pitkäksi aikaa. Hauki ottaa usein juuri tällöin.
Olen pyrkinyt erilaisilla tavoilla lisäämään perhoon uintia ja nyt viimevuosien aikana ole alkanut käyttämään bucktailista tehtyä uintilevyä. Ennen leikkasin ylimääräisen bucktailin pois, mutta nyt muotoilen viimeisesti nipusta perhon kurkulle pienen uintilevyn. Mitä isompi ”uintilevy” sen enemmän se jarruttaa ja heiluttaa perhoa, mitä kapeampi sitä enemmän perho liukuu, siksi teen paljon perhoja erikokoisilla ”uintilevyillä”.
1.
Käytän melkein pelkästään 4/0 koukkuja, hyvin harvoin siitä isompaa. Teen perhoihin hyvin yksinkertaisen vaijerilenkin wiggletail-pyrstöä varten, mutta on olemassa myös valmiita koukkuja rigattuna lisäkoukulla. En itse käytä juurikaan lisäkoukkua, koska se voi tehdä kalan kiduksiin pahaa jälkeä. Perhoissa yksi koukku kyllä riittää. Hutilyöntejä tulee, mutta on huomattavasti helpompi vapauttaa kala, mikäli se on vain yhdellä koukulla kiinni.
Lenkki voi olla vaijeria tai fluorocarbonia. Mikäli lenkissä ei ole koukkua siihen ei kohdistu juurikaan painetta. Lisään yhden pienen tippet ring -lenkin stoppariksi sekä kirkkaan muovihelmen tuomaan iskupisteen sekä kiristämään lenkin suoraksi. Käytän sidontalankana aina Dyneema- tai G.S.P -lankoja.
Itse wiggletail-pyrstö kiinnitetään vaijerilenkkiin esim. Mustadin Fastach #0 koon pikalukolla. Sido pikalukko kiinni häntyreihin ja voit helposti sekä nopeasti vaihtaa eri häntyreitä perhoihisi.
2.
Lisätään bucktail jonka kärkien pituus on hieman wiggletail-pyrstön kiinnityskohtaa pidempi. Tässä vaiheessa itselleni ei ole juurikaan muuta merkitystä bucktailin osalta kuin että se on tarpeeksi pitkää. Hentoisesta bucktailista saa parhaimman näköiset perhot, mutta hieman kovemmasta löytyy aina pisimmät karvat. Pyrstössä vain pituudella on merkitystä, koska perhoon halutaan kokoa muttei painoa ja bucktail on paras materiaali tähän. Periaatteessa mitä pidempää bucktailia käytät sen pidemmälle voit viedä wiggletail-pyrstön lenkin. Lisää mukaan kimalteita ja vahvista bucktail-sidos uv-liimalla. UV-liima toimii myös iskupisteenä, joten käytä värillistä UV-liimaa.
3.
Tehdään seuraavat kerrokset. Nyt on tärkeää, että päälle sidotaan bucktail-siipi joka on kaksinkertainen ensimmäiseen nippuun nähden. Mikäli siivestä tulee liian ohut, se näyttää lopullisessa perhossa hyvin huonolta. Nyt bucktailin pituudella ei ole enää juurikaan merkitystä, on tärkeää että siiven hahmosta tulee kaunis, joten älä käytä liian pitkää bucktailia. Pehmeää ja kiharaa, jotta siipi on tarpeeksi kookas, mutta ei liian raskas. Lisätään alle yksi nippu bucktailia ja koko perholle jälleen kimalteita.
4.
Kolmas nippu onkin jo viimeinen kohta mihin sidotaan. Nyt on helppo miksata eri värejä lisäämällä niitä päällekkäin. Tee päällimmäisestä ja alimmaisesta aikaisempaa isompi, jotta silhuetista tulee kaunis. Älä leikkaa ylimääräistä bucktailia pois, siitä muotoillaan perholle uintilevy.
Lisää kimalteita ja esim. Hedronin BigFly Fiber -kuitua saadaksesi silhuetista mahdollisimman ison. BigFly Fiber on myös materiaali joka näkyy hämärässä loistavasti vaikka ei olekaan glow-materiaali.
5.
Tehtyäni viimeisen nipun, suljen sen nipsulla kiinni, jotta saan tehtyä kimalteista paremman. Muista kiristää bucktailia tarpeeksi ettei se lähde koukulta kesken kalastuksen.
6.
Olen jättänyt puolet kimalteista eteen ja käännän ne perhon siiven päälle. Ennen lopullista kiristystä tasaan niitä sidontaneulalla ja hammasharjalla tarpeeksi leveälle. Saksin ylimääräisestä bucktailista uintilevyn.
7 – 8. Lisään vielä erilaisia Textremen ja Hedronin UV-kimalteita perhon päälle. Päätä perhon pää UV-lakalla. Uintilevy tulee sivellä tarpeellisella määrä kirkasta lakkaa, jotta siinä olisi veden vastusta enemmän. Pehmeä uintilevy joustaa uitossa liikaa.
Teksti ja kuvat JANI MÄKELÄINEN
