Tammikuu on tilastollisesti vuoden kylmin kuukausi ja pilkkisesonki pääsee viimeistään alkamaan etelässäkin. Ahven, kuha ja made ovat pilkkijän tavoitettavissa varsin helpostikin. Jäälle ei kuitenkaan kannata lähteä huonosti varustautuneena sillä muuten retki saattaa loppua ennen aikojaan.
Jäätilanteen seuraaminen ja turvallisuus
Tutuillakin kalapaikoilla jään hauraus voi yllättää. Etenkin Etelä-Suomen merialueella kovat tuulet ja virtaukset syövät jäätä alta päin ja paikoissa, missä vesi virtaa, jää on hauraampaa. Tällaisia paikkoja ovat joet, kapeikot ja salmet, karikot, niemenkärjet, jokien ja purojen suistot sekä äkkijyrkästi veteen putoavien rantojen vierustat.
Kannattaa muistaa, että tehtaiden tai voimaloiden viemäreiden laskualueilla jää on heikkoa lämpimän päästöveden ja virtauksen takia. Samoin sillat, laiturit ja jäissä olevat veneet tai laivat sitovat lämpöä. Runkojen lämmön siirtyessä veteen, se synnyttää virtauksia, jotka heikentävät jäätä niiden lähistöllä.
Syvimmillä paikoilla jää voi olla ympäröivää jäätä heikompaa, koska niissä oleva suurempi vesimäärä jäähtyy ja jäätyy hitaammin. Kalastajien on myös hyvä tiedostaa, että kaislikko tekee jäästä seulan ja samalla heikon. Syvän kaislan päällä on vaaran paikka.
Halkeamat ja laivaväylät kannattaa kiertää
Halkeamien ja muiden rikkoutumien lähellä jää ohenee nopeammin kuin kiinteillä alueilla. Samoin laivaväylät ovat todellisia vaarapaikkoja eikä niitä tule ylittää tai niiden viereen mennä kalastamaan.
Oikea vaatetus tekee pilkkimisestä mukavaa
Kerrospukeutuminen on pilkkimisessäkin tärkeää. Kerrospukeutumisen ajatuksena on siirtää ruumiinlämmön aiheuttamaa kosteutta pois ihon päällä olevasta kerroksesta.
Alusasu
Alusasuksi ei kannata pukea puuvillaisia kalsareita vaan käyttää teknistä urheilukerrastoa ja mieluiten merinovillaista, joka ei käytännössä rupea haisemaan ollenkaan kun sitä muistaa pestä silloin tällöin. Puuvilla pysyy kosteana ja ei kostuttuaan lämmintä käytännössä lainkaan.
Välikerros
Välikerrokseksi laitetaan esimerkiksi villapaita, fleecehousut ja/tai takki. Sukiksi otetaan villasukat, ne mummon kutomat ovat hyvät samoin kuin esimerkiksi laskettelusukka. Puuvillasukka ei lämmitä jalan hikoilun haihduttua.
Päällikerros
Päälle puetaan esimerkiksi topattu lämmin kelluntapuku tai jos jäätilanne on heikko, niin mieluiten pelastuspuku. Topattuja kelluntapukuja saa nykyisin edullisesti ja ne ovat lämpimiä ja niissä on paljon käteviä taskuja.
Kengät, päähine & hanskat
Kengiksi kannattaa ehdottomasti hankkia etyylivinyyliasetaatista eli EVA:sta tehdyt saappaat, joissa on huopavuori. Ne eristävät hyvin kylmää, ovat kevyet kävellä ja eivät maksa paljoa.
Pipoja kannattaa ottaa kaksi mukaan, toinen kävelyä varten ja toinen pilkkimistä. Sillä jos hikoilee kävellessä, on pilkillä istuessa varsin kylmä. Perinteinen karvahattu korvaläpillä on viimassa istuessa varmasti lämmin.
Hanskojakin on hyvä olla vähintään kahdet mukana. Lämpöhansikkaat/rukkaset ja näpertelyyn esimerkiksi kynsikkäät tai ohuemmat kalastussormikkaat.
Puhelin ja varavaatekerta
Puhelin mukana vedenpitävässä pussissa siten että ruumiinlämpö pääsee pitämään akun lämpimänä. Mukaan on hyvä ottaa myös vesitiiviisti pakattu vaihtovaatekerta.
Muut varusteet
Pulkka tai ahkio varusteiden kuten pilkkien, kairan, pilkkikaiun, eväiden ja jakkaran kuljettamiseen. Jäätä on hyvä kokeilla esimerkiksi hiihtosauvalla tai teräväkärkisellä kepillä. Jäänaskalit laitetaan valmiiksi jo rannassa kaulaan helpottamaan mahdollista avannosta nousemista. Laadukas termospullo, jossa kahvia tai muuta kuumaa juomaa.
Kannettava kaikuluotain tai yhdistelmälaite on tätä päivää
Kannettavaa kaikuluotainta tai yhdistelmälaitetta on paljon hehkutettu, eikä suotta. Verrattain edullinen hankintahinta tuo kalastukseen aivan uutta hehkua ja talvinen ”arpominen” paikkojen suhteen loppuu.
Pilkkikaikua käytetään siten, että kairataan kaksi reikää, johon toiseen tiputetaan anturi ja toisesta pilkitään. Kalapaikalle kannattaa kairata valmiiksi monia tuplareikiä, jolloin paikkaa voi näppärästi ja nopeasti vaihtaa mikäli kaloja ei näy. Luotaimen kanssa ei kannata jäädä odottamaan kaloja vaan reilusti hakea ne laitteen ruutuun.
Kalojen löydyttyä pysytään paikalla ja yritetään saada ne nousemaan pilkin perässä iskuun. Luotaimen kanssa tapahtuva pilkintä muistuttaa hyvin paljon vertikaalijgausta ja sitäkin voi talvella kätevästi harrastaa luotainta apuna käyttäen.
Mikäli käytössässi on yhdistelmälaite, voit merkitä ottipaikat muistiin ja parin kauden jälkeen hommaan alkaa tulla hyvinkin selkeä kuvio, kun vanhojen paikkojen kalastus paranee tai voi opetella helpommin uuden paikan.
Tammikuisen pilkkijän ahven, kuha ja made
Ahven
Alkutalvi antaa usein vuoden parhaat pilkkisaaliit, mikäli ahven on kerääntynyt karikoille. Jostain syystä näin ei kuitenkaan joka vuosi tapahdu. Jos ahventa vedenalaisilta kareilta löydykään, niitä etsitään saarten kivikkokärkiä ja kasvustoreunoja kierrelleen.
Alkukaudesta ei mormyskaa joudu käyttämään tai jos joutuu, se kertoo huonosta syönnistä. Ahven ottaa tiukasti niin pysty- kuin tasapainopilkkiin, joista tasuri on ehdottomasti suositeltavampi, sillä se valikoi isompaa kalaa.
Kuha
Eri vuosina kuhat tuntuvat kerääntyvän hieman erityyppisiin paikkoihin. Joskus niitä löytää matalasta ja joskus syvästä. Kannettavat kaikuluotaimet ovat loistavana apuna tässä, sillä joskus perinteinen talvikuhapaikka onkin aivan tyhjä. Pitkäjännitteisyys ja rauhalliset uittoliikkeet ovat valttia kuhan pyynnissä. Ottipeleinä toimivat niin pysty- kuin tasapainopilkitkin, joskin hieman suurempina kuin ahvenelle.
Merialueella pilkkivien kannattaa panostaa myös jokisuihin, sillä viime vuosina kuhien on huomattu nousevan jokiin valtavina määrinä. Jokisuissa jää on aina heikompaa, joten jäätilanteen huolellinen tarkistus on ehdottoman tärkeää.
Made on talvi-illan kala
Tammikuussa mateet aloittavat vaelluksensa kohti kutupaikkojaan. Jokien suut ja matalat lahtialueet ennen jokea ovat varmoja paikkoja. Kutu on ohitse muutamassa päivässä, mutta matikoita voi saada monta viikkoa aikaisemminkin kutualueen lähistöltä. Emokalat saapuvat kutumatalikoille hyvissä ajoin paikkoja tarkistamaan ja iskevät pilkkiin tällöinkin. Parhaiten made iskee hämärässä, joten saman päivän aikana voi kalastaa niin kuhaa kuin madettakin.
Perinteinen madehara (ryöstäjä) on kielletty uuden kalastuslain mukaan, joten
nykypäivän mateenkalastajan pyydöksi käy tavallinen lusikkauistin esimerkiksi Räsänen, Professori tai kirkas metallinen meritaimenlusikka. Uistimen alapuolelle kiinnitetään yksihaarakoukku lyhyen, noin 5-10 cm tapsin päähän. Koukkuun laitetaan norssin-, silakan- tai ahvenen pala syötiksi ja sitten vain paljon reikiä 2-5 metrin syvyysalueelle.
Hyvää ja turvallista sydäntalven kalastusta!
